Kiitos salakuvaaja Päiville, tässä videota: https://youtu.be/veTNgYehuJM

Koko kisan Maisa kulki mielestäni hyvin mukana ja selvästi paremmin kuin aiemmin. Radat olivat myös järkeviä. Mun mielestä Maisa oli kuitenkin aina vähän liian kaukana kun tein käännöksiä eli valui ja valui. Yhdessä paikassa sain tehtyä mieleiseni tiukan käännöksen hyppyradan tokavikalla esteellä. Monet tulivat sanomaan, että hienoja ratoja ja, että ollaan kehitytty selvästi tämän kesän ja syksyn aikana. Huomaan kyllä itsekin, ei ne sm-kisat ehkä olekaan ihan toivoton ajatus? Ei sieltä näillä vauhdeilla mainetta ja kunnia niitettäisi, mutta jo osallistuminen olisi aika hieno juttu ekaa kertaa elämässä. 

http://youtu.be/igMZrOa73zE Tässä video hyl-radasta ja pätkä siitä radasta, mistä tuli vitonen.

Ay Amor of Bresar´s "Milo" 12.4.2006-22.10.2016. 

Suuri metsästäjä on poissa <3 Lähdin Milon kanssa päivystykseen hakemaan lääkkeitä vatsatautiin ja tulin kotiin ilman koiraa. Muistakaa arvostaa rakkaitanne joka päivä ja sopikaa riidat, ikinä ei tiedä koska on viimeinen päivä. 

Milo taisteli hengestään jo alkukesästä, mutta toipui ihmeen kaupalla ja sai nauttia elämästä vielä useamman kuukauden. Syksy yhdessä oli mahtava ja Milon vointi oli mitä parhain. Muutamassa tunnissa kaikki romahti ja Milo pääsi pois saappaat jalassa. 

Koko syksy ja vielä viikkokin oli ollut ihan loistava, oltiin alettu taas juoksemaan, käytiin metsässä, tokoiltiin ja leikittiin. Milo jaksoi taas hypätä autoon ja sängyille sekä kiipeillä kallioilla. Lauantaiaamuna kun heräsin, oli Milo kipeä. Se oli oksennellut vaahtoa, tärisi ja ei löytänyt hyvää asentoa. Hetken aikaa sitä katselin ja koitin tarjota kinkkua, ahneista ahnein ei halunnut edes nuolaista sitä.. Milo ei juurikaan ole ollut oksennustaudissa, joten tiesin, että nyt on kyse jostain vakavasta. Annoin pahoinvointilääkettä, jonka jälkeen se ei enää oksentanut, mutta ei myöskään voinut paremmin. Milolla oli kuumetta 39,9 astetta. Päätin viedä sen lääkäriin nesteytykseen, joskos se siitä. Ajoin Tammiston Evidensiaan, missä sitä oli hoidettu jo aiemminkin ja tiesin, että siellä se voi olla yön yli jos on tarve. Kello oli puoli 3 kun pääsimme paikalle. Milo oli tässä vaiheessa jo aika jalaton, makasi vain ja tärisi. Lekuri nappasi meidät nopeasti hoitoon tämän takia. Lekuri sanoi nopeasti, että vaikuttaisi haimatulehdukselta tai jotain muulta vakavammalta, Milo oli kuulemma shokissa. Se sai nesteytystä suoneen ja otettiin labroja. Labroissa näkyi tulehdusarvot, jotka oli korkealla, korkeat valkosolupitoisuudet ja hieman kohonneet maksa-arvot, mutta selkeästi laskeneet edellisestä. Tämä kuulemma ei taas kertonut mitään, koska kyseessä saattoi olla myös maksan toiminnan hiipuminen. Milon sydämessä todettiin vakava rytmihäiriö ja se laitettiin ekg-laitteeseen kiinni ja seurattiin jatkuvasti. Se sai lääkettä rytmihäiriöön kahdesti, mutta ei se auttanut. Milo oli levoton ja tuskainen, joten se sai ison annoksen opiaatteja, joiden avulla se rauhottui samantien ja alkoi taas näyttämään onnelliselta, nukahti viltin alle. Milon maha ultrattiin ja siellä todettiin nestettä vatsaontelossa, iso imusolmuke siellä, leukaperissä sekä kainaloissa ja ehkä haimassakin oli jotain poikkeavaa. Sitten se sai suoneen antibioottia, joka aiheuttikin allergisen reaktion, sykkeet nousi korkealle ja Milo alkoi punottamaan. Tämä saatiin rauhoittumaan kortisonilla. Runsaan nesteytyksen jälkeen Milo piti saada pissalle, kannoin sen ulos nurmikolle ja se meni heti pissalle puunjuurelle. Sitten mentiin takaisin sisään. Yritettiin uutta ultraa jos nestettä olisi lisää vatsassa, ei ollut eikä saatu yrityksestä huolimatta näytettä nesteestä, mikä olisi ollut äärimmäisen informatiivinen asia. Tässä vaiheessa oli mennyt aikaa jo 5,5h ja Milon vointi ei mennyt yhtään parempaan vaan päinvastoin kun kipulääkkeen vaikutus alkoi vähentyä niin Milo ei jaksanut liikkua, mutta alkoi tärisemään. Pidin siitä kiinni ja se sai lisää lääkettä. Maria ja Timo tulivat paikalle tässä vaiheessa. Eläinlääkäri tuli kertomaan, että vaihtoehdot alkavat olemaan vähissä, joko olisi tehtävä päätös lopettaa Milo tai avata sen maha ja katsoa löytyisikö sieltä jotain hoidettavaa. Leikkaaminen tässä kunnossa olisi kuulemma todella iso riski ja selviytymismahdollisuudet heikot. Kun kysyttiin, että voiko sieltä löytyä jotain mitä saa helposti hoidettua ja koiran kuntoon, niin vastaus oli, että tuskin. Oli siis vaihtoehtoina akuutti vakava haimatulehdus, jonkun sisäelimen repeäminen, syöpä ja erityisesti lymfooma ja verenmyrkytys tai näiden yhdistelmiä. Ennaltaan tiedettiin, että Milon pernasta ja maksasta on löytynyt muutoksia ja itse olen huomannut imusolmukkeiden kasvavan viime aikoina. Olin luvannut Milolle, että se ei enää joudu tehohoitoon ja vaikka jahkasimme päätöstä monta tuntia niin lopulta pidin lupauksen ja päästin Milon pois.. Milo kuoli rauhallisesti mun syliin viltin sisällä meidän kaikkien kolmen sitä lohduttaessa. Milo sai matkustaa autossa mun sylissä Viikkiin Eviralle, missä Milo tutkitaan ja koitetaan etsiä syytä mm. runsaalle juomiselle mitä esiintyy jonkin verran Cirnecoilla eikä syytä tiedetä. 

Milo on voinut nyt huisin paljon paremmin koko ajan, vaikka maksa-arvot olivat tuossa välillä niin korkeita, että eläinlääkäreitäkin hirvitti. Nyt viime kontrollissa ne lähti laskusuuntaan, vaikka edelleen ovat taivaissa. Soitin sitten Viikkiin hoitaneelle lekurille myös ja kysyin sen mielipidettä. Sanoi, että jos ei ole maksasairauden oireita niin antaa olla vaan. Hoitava lekuri salpakankaan eläinklinikalta oli sitä mieltä, että lasketaan nyt vähän reippaammin alas kuitenkin ja mä komppasin sillä sivuvaikutukset (sisälle pissaaminen ja kakkaaminen, juominen ja jatkuva nälkä) olivat aika raskaita. Milon lääke pudotettiin siis ensin 8mg, 6mg ja nyt 4mg. 4mg annos teki ihmeitä Milolle. Lihakset pompsahti yhtäkkiä takaisin ja Milo piristy kamalasti. En olisi ikinä uskonut, että ne lihakset tulee takaisin eikä kukaan muukaan uskonut. Ollaan tehty taas normaaleja lenkkejä, pissaaminen loppui sisälle ja Milo saa olla taas vapaana ympäri vuorokauden kotona. Ihanaa! Nyt jos ei vaan tulisi takapakkeja. Muutaman kuukauden päästä kokeillaan lääkkeettömyyttä ja se tietty jännittää. Eläinlääkäriä pitäisi talveksi vaihtaa, en usko, että jaksan ajella talvinopeuksilla huonoilla keleillä Hollolaan asti. 

Milon lempipuuhaa metsässä: https://youtu.be/MfyNVi1Yjos

Maisan kuulumiset

Maisan kanssa ollaan kisattu yksissä agilitykisoissa kolme starttia kesän jälkeen eikä kovin kummoisesti mennyt. Kolme hylkyä. Maisa kielsi paljon esteitä, oli ongelmissa isojen esteiden kanssa ja meni kerran jopa ali. Kontaktit ja kepit meni hyvin muistaakseni. Videota ei ollut näistä kisoista. Olisi ollut hyvä niin olisin voinut analysoida vähän enemmän hyppäämistä ja mun touhuja. Rataantutustumisessa oli sellanen olo, että en mä osaa, liian vaikeita kohtia radalla, se ei tietty auttanut asiaa. Treeneissä ollaan tehty enimmäkseen matalemmilla rimoilla, pitäisi ehkä näyttää niitä isojakin niin tulisivat tutuksi.. Mä oon nyt itse ollut kipeänä ja multisport-kisan jäljiltä sain juoksijan polven enkä saa juosta. Viime treenit tehtiin kävellen ja meni tosi hienosti kun en ollut sähläämässä. Pitäisi lisää treenata mun kävellen etäohjaten tai ylipäänsä keskittyä tarkkaan ohjaamiseen. 

Tokokisoissakin oltiin piirinmestaruusjoukkueessa, kesällä ei juurikaan treenattu tokoa, mutta nyt yritettin ottaa muistinvirkistystä ennen koetta. Ohjattu ei enää kriiseile niin pahasti, mutta jos Maisa jää katsomaan liikkuria kun se vie kapulat niin sitten se ei lähde seuraamaan tai seuraa surkeasti. Kokeessa paikkamakuussa Maisa ei mennyt maahan kun vasta kolmannella käskyllä muistaakseni, meni lonkalle maatessa. En muista nousiko ylös makuulta miten. Seuraaminen oli Maisalle ihan kohtuukivaa, vaikka se taisi alkuun olla vähän unessa ja välillä yhteistyö rakoili. Ällä meni kait puoliksi oikein, en muista sitäkään kun on jo aikaa mennyt. Sen muistan, että kaukoissa ei tehnyt mitään liikettä mihinkään suuntaan, tunnarin teki onnistuneesti, mutta jouduin ehkä antaa jonkun lisäkäskyn jossain kohtaa sivulla tai sitten se sähläsi tunnarikapulan kanssa palautuksessa. Ohjatussa mä jännitin, liikkuri ei sanonut missä pitää pysähtyä, mä mokasin ja jäin odottamaan sen käskyä et millon pitää pysähtyä ja nollattiin liike kun käveltiin sitten lähtöpaikalle. Sain suorittaa liikkeen sitten uudestaan ilman arvostelua ja se meni joten kuten, ei hyvin, mutta seurasi jotenkin, pysähtyi, haki kapulan ja toi sen mulle. Se oli paljon se! Metallinoudossa Maisa pudotti kapulan, mutta toi sen kyllä lopulta jos muistan oikein. Tuomari ei oikein tykännyt meidän työskentelystä eikä pisteet olleet kovin kummoset. Laitan kuvan arvostelusta tähän. 

Kaukot ovat menneet eteenpäin, välillä saadaan oikeasti ihan hyviäkin suorituksia, vaikka kisoissa se ei teekään mitään. Tässä taidonnäyte: https://youtu.be/v-2rSxIG7f4

Meillä oli ilo saada ihana Kiwi-pentu hoitoon to-su viime viikolla! Tämä jakoi mielipiteitä koirissa. Aluksi Maisa leikki innokkaasti ulkona, sisällä totesi, että hyi hitto. Milo taas ulkona sanoi, että hyi hitto ja sisällä ei sitten välittänyt tuon taivaallista kun ei pentu häirinnyt Miloa. Puppe-kissa yritti parhaansa mukaan terrorisoida pentua. Pennun kanssa leikittiin, ulkoiltiin, järjestettiin tunteikkaat pentutreffit ja käytiin Prisman parkkihallissa/kaupan aulassa. 

Kiwi

Kiwi ja Maisa painii

Milo haistelee Kiwiä

Kiwin ja Iineksen rajut leikit, jotka piti stopata vähän väliä. 

Kontrolli vol 2 käyty läpi, seuraava jo varattuna. Kahden viikon välein pitää käydä nyt kontrolleissa, jotka maksavat hunajaa. Vakuutus ei korvaa enää mitään. Haluaisin käyttää tuota spesialistilla, mutta nyt on vaan todettava, että rahat eivät siihen riitä. Käydään nyt ainakin pari seuraavaa kertaa meidän mökin lähellä Hollolassa pikkuklinikalla, missä käynti ei myöskään ole ilmainen. 

No mutta itse kontrolliin. Käytiin Tammistossa, jossa Milo sai eläinlääkäriksi taas meille uuden lääkärin, joka oli kuitenkin jonkin verran perillä tilanteesta ja ilmeisesti enemmän perillä sairaudesta kuin monet muut. Milon verikokeet olivat oikein hyvät, maksa-arvot ja leukkarit olivat korkealla, mutta vähän lähtenyt laskuun sitten Viikin kontrollin. Yleistutkimuksessa eläinlääkäri oli varsin tyytyväinen Milon olemukseen, sydän, hengitys, iho ok. Lääkitystä lähdettiin laskemaan taas eli nyt on pudotettu 16-12-8mg Medrolia. Kahden viikon päästä ehkä sitten 6mg? Milo on ollut välillä vähän väsyneempi, mutta jaksanut silti ihan hyvin lenkkeillä ja jopa sateellakin ollut reipas. Tänään käytiin poimimassa mustikoita: 

https://youtu.be/GEeMG4-Z3A8

​

Katso video http://youtu.be/QLSQmOBbbYU

Milo sen sijaan loisti tokokokeessaan, se sai kakkostuloksen pisteillä 145,5!! Paikkiksesta tuli täydet pisteet! Kokeen alussa Milo tärisi, mutta paikkis oli vikana ja sen ansiosta se pystyi siellä toimimaan. Itse kokeessa ei mennyt maahan jäävässä eikä kaukoissa, niistä meni sitten nollille. Muista tuli enemmän tai vähemmän pisteitä. Seuraaminen kärsi kisapaineesta eniten. 

Tarina trombosytopeniasta

Sitten ne oikeat surut.. Milon tokokokeiden suunnittelu ja agilitytreenit vaihtui muutamassa päivässä kuoleman rajalle. Milolle alkoi muodostua ilman syytä mustelmia, suolisto- ja ienvuotoa. Lähdettiin sunnuntaina 22.5 päivystykseen Tammiston Evidensiaan, missä monen tunnin hoidon jälkeen todettiin, että Milolla on ITP eli immunivälitteinen trombosytopenia. Autoimmuunisairaus missä verihiutaleet katoavat. Taustalla voi olla useita tekijöitä, joista Milolla poissuljettiin tuoreet lääkitykset ja punkkisairaudet. Poissulkematta on joku totaalinen system failure ja kasvaimet. Milo sai kortisonin lääkkeeksi ja meidät passitettiin kotiin. Parin päivän aikana iloisesta mustelmaisesta koirasta tuli väsynyt ja surullinen mustelmoitaan sulattava koira. Keskiviikkona 25.5 olin sen verran huolissani Milosta, että mentiin Herttaan labroihin ja sieltä Viikkiin päivystykseen. Milolla olikin nyt sitten paha anemia.. Anemia oli aivan sillä rajalla, että tarvitsi tiputtaa verta sille. Milo jäi siis teholle tarkkailuun. Torstaina sitä tutkittiin Viikissä laajasti. Otettiin laadukas ultra sisäelimistä, verikokeita, röntgen, sydänkäyrää jne. Sisäelimissä oli maksassa ja pernassa jotain häikkää, mutta ei osata sanoa mitä. Kuulemma ensisijaisesti eivät vaikuta kasvaimilta, mutta sitä ei voida poissulkea. Tästä tuleekin mieleen sitten tarina Samusta, joka päättyi hyvin surullisesti eikä ennen avausta tiedetty, että kyseessä oli laajalle levinnyt syöpä. Perjantaina Milon vointi oli lähtenyt pieneen nousuun veriarvojen osalta, joten lekuri päästi sen illalla kotiin. Perjantaina oli sydämeen kehittynyt pieni sivuääni ja rytmihäiriötä mitä ei ollut vielä torstaina. Itse toivon ja epäilen sen johtuvan kortisonista, anemiasta ja stressistä. Verenvuoto suolistoon oli loppunut. Milo pääsi kotiin ja olin onnellinen.

Kotona Milo olikin surullinen näky. Se ei jaksanut juuri mitään, välillä se jaksoi syödä, välillä se oksensi kaiken ulos. Seisominen oli yhtä huojumista ja Milo lähinnä kävi tarpeillaan pihalla. Kotona se vaan makasi ja nukkui. Lauantai meni aamua lukuunottamatta samoissa tunnelmissa. Sunnuntaina Milo olikin sitten jo pirteä ja jaksoi seisoksella, oli melkein oma itsensä. Sillä fiiliksellä on nyt menty viimeiset kolme päivää. Nyt on siis 31.5. Vaikka vointi on parempi ja anemia selvästi väistymässä (Milo ei ole enää kalpea ja väsynyt), on Milo surkea näky. Nyt jo reilussa viikossa on lihakset lähteneet paljolti pois. Luuranko on kohta koirasta enää jäljellä kun kortisonikuuria jatketaan. Sekin on ihan kysymysmerkki, että onko se kuuri vai loppuelämän. Tilannetta seurataan vähintään 2vkon välein. Uudella ultralla tarkastetaan mihin suuntaan maksan ja pernan tilanne menee. Milolle on varmaan pakko hankkia jotain paitoja, että sen kanssa voi käydä ulkona, karvat kun eivät peitä laihuutta tuolla kaverilla :( Trombosytopenian ennusteesta olen lukenut vähän, ilmeisesti voi käydä niin, että lääkitys puretaan eikä oireet koskaan palaa tai niin, että Milo kuolee oireisiin hoidosta huolimatta tai mitä vaan siltä väliltä. Jos kyse on kasvaimista niin sitten kaikki varmaan tietää mitä tulee tapahtumaan.. Milohan on kehitellyt kaikenlaisia patteja jo tovin, mutta tähän asti kaikki tutkitut ovat olleet rasvaa tai hyvänlaatuisia kasvaimia. 

Milo nauttimassa kesästä toipilaana.

Milo vihdoin kotona, enkä malta poistua sen vierestä. 

Päivystyksestä kuva kun jonotetaan vuoroamme.