Launtainan matkattiin Tervakoskelle Yuryn eli Milon kasvattajan kanssa. Yury esitti Milon joka oli päivän ainut Cirneco tässä kansainvälisessä näyttelyssä, jossa tuomarina oli Jukka Kuusisto. Olin nyt kovasti yrittänyt treenata Milon kehäkäyttäytymistä Yuryä varten ettei tulisi pettymään, mutta Milo oli niin iloinen Yuryn kanssa esiintymisestä, että pomppimiseksi se taas puoliksi meni :D Onneksi seisottaminen sentään sujui. Pitkän tutkimisen ja ihmettelyn jälkeen Jukka antoi Milolle NUO ERI/1 PU-1 ROP SERT CACIB!!! Milo sai siis ekan CACIBinsa heti kun se oli mahdollista, joten ensi syksynä Milosta voi tulla kansainvälinen muotovalio. Yritämme nyt kerätä siihen mennessä muut tarvittavat CACIBit muualta maailmalta. Ryhmäkehässä ei sitten tullut menestystä, siellä tuomarina oli myös Jukka Kuusisto. Kuusisto arvosteli Cirnecoja ensimmäistä kertaa, en tiedä oliko niitä ennen edes nähnyt :)
Milon arvostelu:
"Mittasuhteiltaan sopiva nuori uros, hyvä pää ja ilme, vahva selkä, ylikehittynyt rintakehä, oikea asentoiset takaraajat, hyvät korvat, liikkuu hyvin sivusta, mutta turhan leveästi edestä, miellyttävä luonne."
Tässä muutama kuva näyttelystä:
Sunnuntaina Järvenpäässä Konstan kanssa meni sitten ehkä vähän pieleen :) Totesin että ei olla valmiita mihinkään kolmosluokan kisoihin. Tai minä ainakaan.
Eka rata oli Markku Vuorisen tekemä agilityrata. Erittäin vaikea sellainen. No kyllä me se selvittiin maaliin ilman hylkyä, tuloksena oli vain puomin alastulokontaktivirhe ja yli 6s yliaikaa. Mun ohjaus oli kamalaa ja Konsta oli aika hidas, hyppäsi esteitä kauheen huonosti(pitää vissiin tsekkauttaa hierojalla tai jotain..). Ei meinannut aluksi edes tulla koko radalle! Osittain varmaan mun kamala jännitys pilasi kisan: jännitys tarttui Konstaan. Tuloksemme oli 11,05 ja sija oli 13/33.
Toinen rata oli Martti Salosen tekemä ei-enää-niin-vaikea-rata, joka oli kyllä kimurantti, koska piti tehdä melkein kaikki esteet 2 kertaa ja mentiin sellasia ympyröitä aina uudestaan ja uudestaan. No opin kuitenkin radan ja muistin siihen asti kun rupesin Konstaa virittelemään omaa vuoroamme varten. Kun se sitten oli kertasin radan, kun se oli vähän kadonnut mielestä. Lähdössä oli säätöä kun kuuluttaja kuulutteli jotain ihan muita koiria ja epäröi kenen vuoro oli. Hämmennyin ja olin jo lähdössä pois kunnes meidät kuulutettiin uudestaan. Sitten radalla iski niin kamala jännitys että esteen 5 jälkeen tuli jo ensimmäinen radan unohdus, sain korjattua sen. Toinen unohdus tuli esteen 7 jälkeen jo, mutta senkin sain korjattua. Sitten ysin jälkeen hain kovasti minne mennä mutta en nähnyt seuraavaa vaan jäin seisomaan keskelle ja sanoin tuomarille: "mulla ei ole mitään hajua minne mä olen menossa!!" Tuomari käski mennä maalin kautta vain ulos :D Ai että nolotti. Piti sitten Konstan vuoksi tehdä vielä muutama este ja näyttää sille, että ei ollut sen vika. Heti radalta poistuttua muistin koko radan kyllä. Eli paineensietokyky ei vaan riittänyt ja siinä jännityksessä pää ja muisti teki mulle tepposet. Loppupäivä olisi tehnyt mieli kulkea paperipussi päässä... Tulos oli siis HYL.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.