Käytiin Milon kanssa Porin ryhmänäyttelyssä hyytävässä kelissä. Tuomarina toimi Janiki Steinbock Israelista ja paikalla oli 3 Cirnecoa. Milo oli ainut uros ja ERI:n saatuaan oli siis paras uros. Rodun paras-kisassa Milo voitti eli ROP ruusuke tuli meille :) Ryhmäkehistä ei sitten mitään saatu, eikä kovin yllättävää ollutkaan sillä Milon kärsivällisyyskynnys oli jossain pakkasen puolella... Ilmeisesti keli ei miellyttänyt ja edessä oleva ihana Suomenpystykorvanarttu ei tilannetta helpottanut! Käyttäytyminen oli siis sitä luokkaa, että sain hävetä silmät pois päästä...!

Tuomari saneli Milosta näin:

"Hyvä koko, oikeat mittasuhteet. Hyvä uroksen pää. Kaunis kaula. Hyvä rintakehä. Hyvin kulmautunut. Kauniit liikkeet."

Tänään vedin koirille vuoden ensimmäisen verijäljen ja samalla Milon elämän ensimmäisen. Jälki oli ehkä turhan pitkä ekakertalaiselle, n. 20-30m ja yksi 90 asteen kulma, muuten suoraa. Maasto oli tasaista, mutta mustikoita ja kiviä oli turhan paljon. Milo sai aloittaa. Se oli aika jännittynyt vaikka veri on sille tuttu haju. Ihan selvästi pikkasen pelotti koko homma. Alku oli aika kankea, mutta sitten kun siitä päästiin eteenpäin, niin loppu menikin kuin vettä vain. Paikalla tuuli aika runsaasti, joten kerran Milo oikaisi ilmavainun avulla, muuten se  meni melkein koko ajan maavainun avulla. Kaadolla oli naudan reisiluu ja nameja, namit kiinnosti ainoastaan tällä kertaa.

Samu, jonka piti ollla konkari jäljestämisessä olikin sitten aika hukassa. Alku meni hyvin, mutta 5m jälkeen se teki totaalisen hukan pariin otteeseen, sain ihan palauttaa sen jäljelle. En sitten tiedä mitä hajuja siellä oli kun olivat niin mielenkiintoisia. Noh.. Pk-seudun metsät on aika tallottuja. Kulman jälkeen kaadolle asti menikin melkein juoksujalkaa ja ilman ongelmia.