Milon kanssa oltiin Laura Bäckmanin seuraa-kurssilla, jossa treenattiin tokon seuraamista intensiivisesti. Kadonnut tai oikeastaan ei koskaan löytynyt kontakti saatiin Milolle aikaiseksi ja nyt tiedän miten sitä voi lähteä hakemaan. Milon kanssa on turha mennä saman kaavan mukaan kuin muiden koirien sillä sen kautta siltä ei katsekontaktia saanut. Se miten se saatiin aikaiseksi meni näin: seurautin sitä ilman varsinaista käskyä ja Lauralla oli naksu, aina kun Milo katsoi mua niin Laura naksautti ja mä annoin namin. Täten mun ei tarvinnut tuijottaa Miloa ja se sai aina palkan kun katsoi. Pian se rupesi tarjoamaan kontaktia hyvin paljon. Ei se edelleenkään pidä sitä mitenkään jatkuvasti, mutta aivan eri tavalla kuin ennen. Katsekontakti toi ikävä kyllä mukanaan seuraamiseen asentovirheen, nyt takapää karkaa sivulle. Milolle ei siis selvästikään ole luonnollista pitää katsekontaktia. Samalla kurssilla ja kotona ollaan nyt paljon harjoiteltu sivulle tuloa ja siinä olemista eli kun mä vaihdan asentoa niin Milo seuraa perässä ilman käskyä ja hakee uuden paikan sivulta. Osaa nyt peruuttaa, seurata sivusuunnassa ja tulla joka kulmasta sivulle. Tämän avulla ollaan päästy harjottelemaan myös täyskäännöstä.
Kotona ollaan harkattu paikalla makuuta aina ruuan saamisen yhteydessä ja lisäksi olen ostanut kausikortin Hyvinkään koiraurheilukeskukseen niin siellä treenataan tokoa ja agia. Paikallamakuu 2min onnistuu jo suht helposti kun häiriötä ei ole paljon. Tokon aloluokan liikkeitä kaikkia ollaan harkattu ja eniten tökkii nyt liikkeestä seisominen joka oli vielä keväällä Milon vahvin liike. Mä olen varmaan ollu jotenkin malttamaton sitä harjoitellessa ja edenny liian nopeesti tai jotain. Kapulan pito sujuu tällä hetkellä kuonosti kevyesti kiinni pitämällä, muutoin alkaa nuljuttamaan kapulaa ja tiputtaa sen. Kaukkarit menee hyvillä asennonmuutoksilla lähietäisyydeltä.
Agissa ollaan nyt keskitytty Hyvinkäälle pääsemisen jälkeen kontakteihin ja rimakauhuun. Puomi ja keinu sujuu jo hienosti, pari kertaa menty täysin ilman targettia/kosketusalustaa ja täydelliset kontaktit saatu silti. Aa onkin sitten eri juttu, plörinäksi menee jos on yhtään vauhtia. Rimakauhun kanssa ollaan edetty aika hienosti. Juuri viime perjantaina Milo hyppäsi suoralla esteitä välillä 35-60cm ongelmitta. Aikamoinen saavutus pojalta, bileet pidettiin kyllä sen jälkeen! Medi-muuri sujuu ihan kohtalaisesti jo, mutta rengasta ei oikeastaan edes yritetä enää kun ei se vaan suju. Minirengas menee hyvin, mutta sen isompaa ei edes portaattomasti säädettävällä renkaalla voida mennä. Keppejä tuo tollo ei tunnu oppivan ei sitten millään! Siinä meinaa kyllä mennä hermo kun se ei tajua, pitäis vissii keksiä joku uus metodi siihen opetteluun.
Hyppytekniikka on alkanut jälleen kiinnostaa extra paljon. Hyvinkäällä UMN:N treeneissä kun olen kouluttanut olen harjoituksia vetänyt ryhmäläisille ja Milollekin tehnyt niitä usein treenien jälkeen. Muiden kanssa pysyy aina homma hanskassa, mutta kun itse treenautan Miloa niin tulee aina tehtyä liikaa toistoja :( Vihaan itseäni sen takia, mutta kun ei kukaan oikeen ole siinä mulle huutamassa, että nyt riittää niin tulee aina tehtyä vaan lisää ja lisää.. Nytkin kun kuvasin kameralle meidän suorituksia niin niitä katsoessa huomasin, että suorituskertoja tuli aivan liikaa, Milo väsyi jo puolessa välissä. Onneksi kyse ei nyt siis ollut mistään kymmenestä suorituksesta, mutta liikaa on liikaa. Pitäisi olla kaksi kameraa jos haluaa kuvata eri suunnista ilman, että koiraa tarttee hypyttää liian monta kertaa. Lisäksi totesin nyt, että mun videokamera on ihan paska, kuvanlaatu on niin surkee, että esim. tietsikalta ei hyppäämistä voi analysoida ollenkaan. Ärsyttää niin perkeleesti. Lisäksi ärsyttää se kun ei ole tuota tietoa tarpeeksi hyppytekniikkajutuista. Yritin kotona analysoida Milon hyppäämistä vietettyäni päivän Vapun ja Patrician hyppytekniikka seminaarilla, mutta vaikka katsoin kuvaa hidastettuna ja nopeasti tuhan kertaa niin en mä siitä osannu mitään sanoa. Mun mielestä se näyttää suht hyvältä, mutta luultavasti Milo hyppää päin honkia jos ammattilaiselta kysytään. No ainakin se on terve, viime käynnillä Patrician luona Milo sai tosi hyvää kommenttia. Eli treenaus taitaa tuottaa tulosta. Milohan omaa fysioterapiatreenit mitä tehdään joka päivä/joka toinen päivä ja sen lisäksi yritän juoksuttaa sitä paljon metsässä vapaana. Rentoutumisharjoituksia ollaan myös tehty kotona, jotta käsittely sujuisi helpommin. No takapää on siis alkanut pojalle hahmottua ja ilmeisesti se auttaa sitä luottamaan omiin taitoihin myös hypätessä. Samoin tokossa se auttaa kun sivulle tulo on helppoa kun sen takapään löytää.
Viimeinen kappale ja uutinen. Meille on muuttanut kissa. Cornish Rex Puppe (Felibiosis Bubo Bubo). Puppe on kohta 3v kastraattipoika. Aivan ihana tapaus ja suht tyypillinen Cornari. Aika rankat oli ekat päivät yhdessä, mutta nyt alkaa normielämä enemmän tulemaan kuvioihin. Pupesta tulee ajan kanssa myös BARFaaja niin kuin Milosta. Nyt syödään vasta nappuloiden ohella possua eri muodoissa ja harjoitellaan myös broilerin syöntiä. Ja minä harjoittelen kissan BARFia. Puppe ja Milo tulee nyt hyvin toimeen ja eivät yhtään varo toisiaan. Meillä oli ennen Puppea lähes kuukauden hoidossa Matiaksen perheen kissa Weera, joka totutti Milon kissaan. Weera ja Milo olivat ihan bestikset jo muutaman viikon kuluttua ensitapaamisesta. Lisäilen Pupen kuvan tähän loppuun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.