Eli nyt ei oikeasti olisi edes aikaa istua koneella, mutta jos edes vähän

Milo on leikattu nyt siis kahteen otteeseen kesän aikana kun eka leikkaus ei onnistunut. Eka oli 27.7. ja toinen 11.8. Alku lähti lupaavasti tokan leikkauksen jälkeen, mutta sitten tuli haavan vastoinkäymiset. Nestettä tuli ja tuli eikä haava pysynyt kiinni. Kahden viikon antibioottikuurin vihdoin saatuan, Milo päätti ryhtyä koipea parantelemaan. Nyt on leikkauksesta kulunut yli 7vk ja tällä hetkellä saadaan liikkua max. 50min lenkkejä eli päivässä tehdään nyt 30min+30min+50min lenkit. Alusta saa olla jo epätasainen ja kotona tehdään jumppia myös. Tilanne näyttää siis valoisalta. Tämän hetken ennustus on, että Milosta voi tulla agikoira kevyeen harrasteluun, toko ja juoksulajit pitäisi onnistua 100%:sti.

Milon hyppiessä hieman seinille olen keksinyt sille kaikenlaista uutta mietittävää. Tai oikeastaan se ei hyppinyt seinille vaan nukkui, nukkui ja nukkui sekä lenkillä rähjäsi ihan kaikille. Ostettiin Kong-lelu, saatiin pidemmät lenkkiluvat ja opeteltiin uusia temppuja. Nyt alkaa taas yhteiselo olemaan loistavaa. Milon uudet temput on nenäkosketus sellaiseen kepin päässä olevaan palloon, 2x2 kepit (joista laitan videota tulemaan viim. ensi viikolla) ja sitten ollaan palautettu taas noutokapulan suussa pitoa mieleen. Milo on ollut oikein innokas oppilas nyt kun on ollut energiaa. Ainut ongelma on ollut palkkaus kun Milon mielestä ne kuivat doggy-namit alkaa tulemaan jo vähän korvista ulos, mutta sitten taas nakeista yms. muista superherkuista vetää kierrokset niin korkealle, että pelkään polven puolesta.

Muita asioita. Konstan kanssa oltiin Petri Heinosen 2h treeneissä ja meni muuten sika hyvin ja Konsta jaksoi vaikka meitä oli vain kaksi koirakkoa! Hyppääminen oli surkeaa, mutta esim. pujottelu oli edelleen loistavaa vaikka ei olla tehty sitä yli puoleen vuoteen. 27.9. oltiin piirinmestaruuskisoissa joukkuetta edustamassa. Rata meni oikein näppärästi, mutta harjoituksen puutteesta  Konsta lähti yhdessä kohdassa vähän lapasesta ja missattiin yksi aita täpärästi sekä Konsta päätti loikata hienosti puomin alasmenon. Okei joo.. en mäkään sitä kamalasti käskyttänyt   Ja vielä muuta.. mulla on koirakuume.. ja paha! Olin yksi vkl jopa yhden kasvattajan Kelpie-leirillä katsomassa koiria ja juttelemassa kun tää alkaa muuttumaan niin vaaralliseksi. No onneksi pentuja ei ole tulossa kun ensi keväänä sellaisista yhdistelmistä mitä mä voisin edes harkita. Mutta silti, yritän nyt pitää itseni kasassa ja olla ottamatta lisää näitä ihania, mutta harmaita hiuksia aiheuttavia eläimiä. Vaikka ois se Kelpie-narttu ihan kiva..