Tiistaina alko iskemään jo paniikki ja keskiviikkona treeneihin kävellessä tutina ja epäilys päällä, mitä jos siitä ei tulekaan yhtään mitään...!? Kyseessä siis seuran kouluttajien treenit, joita vetää Anne Savioja. Ekat ohjatut treenit Milon kanssa ja lähes ylipäätänsä mulle sitten viime kevään! Yksissä treeneissä oon ollu Konstan kanssa sen jälkeen, mutta se koira nyt onki ihan kone.. Milon kanssa takana nyt kohta 3kk omaehtoista treeniä, joka sisältää pääosin hyppytekniikkaa, yksittäisiä esteitä, kontaktitreeniä ja jotain helppoa ohjauskuvioita. Nyt sitten oli tosi kyseessä!

Kentälle laitettiin 16 esteen rata, joka näytti ihan helpolta paperilla. Pari valssia ja sillee.. No sitten mentiin radalle ekaa kertaa, ja varmaa heti kolmannen esteen kohdalla tuli ryssittyä  Eka kierros meni muutenkin Milolta vähän keskittymisongelmien kanssa ja multa oli oma kroppa ihan kateissa. Keppejä yritettiin, mutta eihän siitä sitten tullu mitään, vaikka ollaa niitä 2x2 keppejä tehty sillee et Milo osaa ne suorana niin normikepit ei mene sitten yhtään.. Lopputreenin ajan sitten mentii kepeistä ohi.

Sitten ku oltiin saatu ryssiä jokainen kerran niin saatiin palautetta ja ihan uusiksi sit meni koko homma. Persjättöä, ajoitusta, jaakotusta, vastakkaisen käden käyttöä ja tiesmitä piti sitten alkaa opettelemaan! Sitten sain pari minuuttia aikaa ja sama uusiksi uudella menetelmällä. Noh, ei se nyt vieläkää menny nollille  Sama sitten toistu kun tehtiin rata toiseen suuntaan. Lopuksi oli vielä kakkosrata x2+ ykkösrata kerran heti perään kaikki putkeen, sanonpa vaan että HUH!!!! Ei hermot kestänyt, kunto, oppimiskyky ja kehonhallinta aivan kateissa! Milo taas vaan parani loppua kohti, hyppytekniikka parantu ja keskittyminen. Aan kontakti meinas kadota loppua kohden, joten laitoin targetille namin takaisin. Anne muutoin oli aika vaikuttunut Milon kontaktin otosta.

Anne ei tosin ollut yhtään vakuuttunut mun taidoista  Sillä meinas mennä kyllä vähän käpy kun mä en vaan muistanu mitää miten piti ohjaa vaan aina palasin niihin vanhoihin huonoksi todettuihin kaavoihin. Lisäksi sen jaakotuksen sain onnistumaan vaan yhdessä kohdassa rataa, muutoin ei vaan osannu yhtäkkiä kesken rataa. Tosin siinäki kohdassa missä siinä onnistuin mokasin kerran ja otin Milon vastaan väärällä kädellä ja sen takia se ohjautui verkkokepeille ja juoksi päin verkkoa... Voi Noora Noora... Kiittelin treenien jälkee kovasti Miloa kärsivällisyydestä mun kanssa. Toivottavasti ens treeneissä mä olen pikkasen fiksumpi!! Kuntoa tosin en sillonkaan vielä omista, rytmihäiriötä vaan pukkas kesken treeniä... Lisäksi ääni lähti kun oli pientä flunssaa alla. Vikalla radalla Anne joutu jo huutaa mulle, että "älä nyt vaan väsähdä!!" Mä olin väsähtänyt jo puol tuntia ennen sitä 

Yks kohta missä olin Milostani todella ylpeä oli sellanen missä mentii hypyltä Aan alla olevalle putkelle, ensin Milo meni vaan Aalle koko ajan uudestaa ja uudestaa eikä uskonut mua, ihan sama minkä haltuunoton tein. Sitten palkkaus pelkästä putkesta ja uudestaa. Tällä kertaa taputin ulommalla kädellä reittä ja toisella kädellä ohjasin Milon putkeen ja se muuten meni sinne!! Hitto että sitten hurrattiin!! Ja sama onnistu sitten joka yrityksellä sen jälkeen. Olen niin ylpeä mun pojasta kun se tekee juuri niin kun mä pyydän sitten loppupeleissä, mun pitää vaan saada itseni kuriin!