Pakkaset on nyt niin kireitä, että ulkoilu ei oikein onnistu. On siis pakko aktivoida koiria, että ne ei ihan masennu ja hypi seinille. Alkuun ei huvittanut tehdä mitään, mutta kun vihdoin sain itseni ylös niin alkoi elämä taas hymyilemään, on se niin kiva touhuta noiden kanssa. Vie ajatukset pois surusta.

Aloitin testaamaan takajalkatargetin siirtovaikutusta, Maisahan osaa sen hyvin, mutta takapään hallinta on sen verran heikkoa edelleen, että tarkkuus ei vieläkään ole edes 80%. Maisa tietää tasan tarkkaa mitä siltä haluan ja yrittää sitä, mutta peppu ei vaan tottele. Kokeilin ensin albumin päälle, 3 toistoa alusta albumin päällä ja sitten ilman, meni ihan tosi helposti, ei yhtään ihmetellyt alustan katoamista. Sitten ajattelin, että kokeilen silityslaudan päällä. Tästä tuli ongelma kun Maisa pelkäsi silityslautaa kun ne jalat kolisi. Otin laudasta kaiken irtoavan pois niin, että jäljelle jäi vain lauta. Sitten totutin sen eka lautaan ja sitten kokeiltiin siirtovaikutusta. Tosi nopeasti taas toimi kun Maisa vaan uskalsi laudalle mennä. Sitten tein haasteen, nostin laudan toista päätä hieman ylös, matalalla kulmalla meni tosi hyvin, sitten kun nostin vielä niin tuli pieni takapakki ja jouduttiin vähäksi aikaa palaamaan matalampaan ja sitten taas nostin kriteeriä ja alko homma toimimaan. Tänään testattiin taas ja meni ihan korkeammalla kulmalla helposti, hyvin pysyy siinä kunnes annan luvan ja heittää pepun laudalle. Nostin taas kriteeriä, haluan, että Maisa nousee laatikon päältä ja sieltä lautaa alas ja oikealle kohdalle. Alkutökkimisen jälkeen tämäkin alkoi sujumaan, tosin pitää olla hyvin tarkka palkan suunnan ja mun paikan kanssa vielä.

Milon kanssa testasin suoraa ilman mitää välineitä pepun viemeistä valmiiksi toisesta päästä korotetulle laudalle. Ja tämähän oli helppo homma. Nyt sitten tehtiin silleen myös, että laatikon päältä lautaa alas ja halutulle paikalle. Miloa myös häiritsi mun sijainti, ei niin paljon kuin Maisaa, mutta silti yllätyin, koska Milolle homma on agilityn kautta jo tuttua puomilta. Noh, oli se eri tilanne ja alusta kuiteski.

Molempien kanssa on nyt tehona treenattu myös sivulle tulemista ja siitä siirtymisiä askelella tai parilla johonkin suuntaan ja erityisesti pyritty naksun avulla suorituksiin, jossa pysyy jatkuva katsekontakti. Yllättävää kyllä, edistymistä tapahtuu molemmilla eikä onnistunut seuraaminen olekaan ehkä ihan toivoton ajatus! Ehkä vuoden päästä jos tätä nyt tehdään :) Milon kanssa ollaan menossa ensi sunnuntaina tokoepiksiin nakkiluokkaan nolaamaan itsemme. Jee!