Hups, ai miten niin on unohtunut vähän kirjoitella? Noh syytän kesälomaa, koska silloin ei ollut aikaa tehdä mitään! Ollaan eleilty normaalisti, mökkeilty huippupaljon, tehty pitkiä metsälenkkejä hirvikärpästen ja sienten merkeissä. Kiipeli-tapaamisessa vierähty yksi viikonloppu Maisan kanssa. Paikalla oli kaikki muut pennut paitsi Kessi, Maisan emä, kasvattajan Hennan muut koirat, Hennan toisen kelpien veli sekä muutamia muitakin vääränrotuisia Milon lisäksi. Leiri oli huippuhyvä ja ihanaa oli nähdä kaikkia, jutella ja treenata. Treenattiin Maisan kanssa tokoa ja hakua, molemmissa lajeissa näytettiin meidän ei-niin-hyvää osaamista sinä päivänä, kyllä se kotona osaa eikös niin Itse pääsin treenaamaan liikkurin kanssa liikkumista yksin sekä ihmiskoiran kanssa! Apua sain kyllä tästä omaan onnettomaan liikkumiseeni. Kuvia tapahtumasta löytyy mun Picasasta: KUVAT Kiitos kaikille leiristä ja erityisesti Hennalle ja Samille järjestämisestä! 

Viime viikonloppuna oli tapahtumarikasta, lauantaina oli Milon luonnetesti ja sunnuntaina Maisan näyttely Heinolassa. Aloitetaan luonnetestillä.

20.8 Ylöjärvi, tuomarina Irene Puputti ja Marco Vuorisalo

Toimintakyky: -1 Pieni
Terväsyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukaisupelottomuus: +++ Laukausvarma

Tulos +75 pistettä

Summa summarum, mä olin tosi positiivisesti yllättynyt, Milo ei purrut ketään, päästi koskemaan, kelkka raadeltiin, säikähti kunnolla kaikkea ja kyllä kertoi sen, mutta kaikesta palautui kun antoi vähän aikaa. Milo keräsi testistä itsellensä faninkin, joka ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut koko rodusta, Milo oli vaan kuulemma tosi makee käyttäytymisellään Ainoa huono yllätys oli se, että pimeässä Milon toimintakyky ja nenäkäyttö oli olematonta. Ei se näyttänyt pelkäävän, mutta ei myöskään tehnyt oikeen mitään eikä löytänyt mua hajun avulla.

Seuraavana päivänä suunnattiin Maisan kanssa Heinolaan näyttelyyn, tuomarina Jaana Hartus. Tuloksena NUO ERI/1, ei siis SA:ta. Arvostelu meni näin: 

"Erinomaista tyyppiä oleva, vielä kesken kehityksen, lupaavat mittasuhteet, tasapainoiset raajat, runko saa vielä täytelöityä, hyvä pää, kepeät sivuliikkeet."

On se aina jotenkin niin kurjaa kun nuori ei saa olla kesken kehityksen, mutta minkäs teet, täytyy olla eriin ja arvosteluun kuitenkin tyytyväinen ja Maisahan oli ihan huippu!!