Tiistaina 27.12 aamulla avasin makkarin oven ja vastassa oli Maisa niin kuin ennenkin, mutta tällä kertaa makuulla. Häntä heilui kovasti, mutta koira ei noussut ylös! Tajusin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Hetken houkuttelun jälkeen Maisa nousi seisomaan, mutta liikkui tosi huonosti ja meni pian maaten takaisin. Näytti ihan kun takapää olisi jotenkin halvaantunut. Hyppääminen sängylle ja sohvalle sujui vaivoin puoliksi kiipeämällä.. Maisa ei vinkunut ja tutkiessa en saanut siitä mitään kipureaktiota esiin. Neuraalinen puoli näytti myös toimivan. Sain Maisan pihalle ja sinne tulikin aamulla kahdet ripaskat. Nopea kartoitus eläinlääkäreistä ja soitto Aistiin Vantaalle, olin varma, että nyt on joku välilevyn pullistuma tai jotain muuta vastaavaa niin pitää olla paikka missä on magneettikuvausmahdollisuus. Maisa pärjäili joten kuten puoleen päivään kunnes saatiin aika. Makoili mun vieressä ja oli ihan virkeä, mutta selvästi kipuja oli. Kuumetta ei ollut.

Aistissa Maisan tutki sitten sisätautilääkäri, neurologi ja ortopedi. Otettiin verikokeita, nivelnestenäytteet ja röntgenkuvia. Lopputuloksena 4 tunnin odottamisen jälkeen oli väsynyt ja kipeä koira diagnoosilla moniniveltulehdus. Maisa oli aristanut useampaa raajan niveltä ja nivelnestenäytteissä sekä verikokeissa oli tulehdusta nähtävillä. Olin kerennyt odotella googlettelemaan asiasta ja olin ihan rikki... Maisa sai kipupiikin ja kortisonia kotiin sekä tietty ripulilääkkeen. Siitä, että mitä muotoa sairaus on ei vielä tiedetty tässä vaiheessa, vaihtoehtona oli joko reaktiivinen artriitti, joka liittyisi ripuliin ja menisi ohi kortisonilla tai sitten krooninen autoimmunisairaus! Kauhistuttavaa.. Maisa sai hoito-ohjeeksi kortisonikuurin, jota syö nyt varmaan pari viikkoa hitaasti tiputellen ja 3 vkoa saikkua, 3-5krt/vrk 10-15min lenkit eikä muuta liikuntaa. Sen jälkeen hidas liikunnan lisääminen koiran voinnin mukaan. Keskiviikkona Maisa oli jo lähes oma itsensä, jutteli vaan kovasti enemmän. Torstaina en enää huomannut Maisassa mitään poikkeavaa, muuta kuin, että lenkillä se oli perässä vedettävä. Saattaa mennä juoksun jälkeiseen piikkiinkin, mutta tiedä tosta. Ei kovin herkästi kivusta kerro, jalat ei kanna, mutta ei pihahdakkaan muuta kuin vähän aristelee..!

Perjantaina illalla sain Aistista iloisen puhelun, nivelnestenäytteen reumatekijät ja muut arvot oli OK eli ei pitäisi olla mitään kroonista!!! JIPPIJAIJEE!!!! Lekuri oli myös tyytyväinen, että Maisa oli näin nopeasti lähtenyt toipumaan. Yhteistyö jatkuu ja sumplimme yhdessä kortisoniannosta alas ja liikuntaa ylös. Toivotaan nyt kovasti, että oireet ei palaile kortisonin loputtua. Tuskin palaa, eiks niin Harrastukset meni nyt sit kyllä pidemmäks aikaa ihan jäihin, 5vkoa oli varovainen arvaus joten siltä ajalta on hallivuorot myyty ja hakutreenit jää myös. Ehkä me varovasti voidaan jotain perusasentoa ja seisomista kotona reenaa. Että tällästä tällä kertaa, oon positiivisesti yllättynyt, että mun tuurilla Maisa ei ollutkaan kroonisesti sairas, mutta toisaalta ois se ollu jotenkin käsittämätöntä jos olisi ollut kun kelpieporukassa ei moisesta sairaudesta olla kuultukaan, ainakaan lähipiirissä.