Ollaan nyt oltu edellisen kirjoituksen jälkeen yksissä ohjatuissa agilitytreeneissä ja yksissä tokotreeneissä, kerran ollu hallivuorokin, Maisan sisko Villi oli mukana ja tehtiin vähän rataa (joka meni Maisan osalta kiljumiseksi ja säntäilyksi ties minne :) ). Agility on tiistaisin meidän seuran riveissä, ollaan jatko1 ryhmässä. Porukka koostuu lähes täysin jo aiemmin harrastaneista millä on uusi koira, tämä on tosi kiva juttu. Ekalla kerralla meillä oli sellanen helppo 8 esteen rata missä oli vaan hyppyjä ja putki, katsottiin vähän miten siitä suoriutuu. Maisa suoriutui puhtaasti ja todella kovaa mentii ku oli minihyppyjä. Sit tehtiin välissä puomi yhdessä ja lopuksi uudestaan se rata, mutta rimat nostettiin 45cm. Hyvin meni, yks stiplu putkella ei muuta. Omaksi huviksi treenattiin pari kertaa rengasta, aan alastuloa, vauvakeinuja kahta erilaista, joista toinen oli aika superkiikkerä kotikyhäelmä. Omat treenit viime sunnuntaina jäi väliin kun nukuin päikkärit pommiin, ensi sunnuntaina onkin sitten vika hallikerta.

Tokotreeneissä sitten puhuttiin alkuun kouluttamisesta, sitten otettiin sisääntulon kanssa paikallamakuu puoli minuuttia, Maisa teki kilpailunomaisen suorituksen paitsi, että mä olin kyllä vaan jossain 5m päässä. Käskyillä toimi tosi hienosti, ongelmana oli vaan vino asento maassa kun se menee maahan pitäen katsekontaktin. Saatiin tähän sitten ohjeeksi tehdä makuullemenoja kauempaa musta ja sitten mä hilaan itseni viereen. Jotain tällästä ollaan toki tehty mut pitää tehdä lisää. Ja sit edelleen vaan jatkaa alas ja vasemmalle palkkaamista. Ja palkata erityisesti niistä maahanmenoista mitkä se tekee suoraa. Tämän jälkeen puhuttiin seuraamisen opettamisesta ja otettiin seuraamista. Aluksi meni hyvin, mutta meillä oli liikaa aikaa jankata ja vaikka tein lähes pelkästää siirtymisiä ja pientä pyörimistä niin Maisaa alkoi kyllästyttää pikkasen ja sen omatoimisuus väheni. Valitettelin kouluttajille, että seuraamisen ongelma olen minä ja, että Maisan vire laskee seuraamisessa. Hetken meidän touhua katsottuaan Claudia sanoi, että vähemmän agilityohjaajaa ja enemmän tylsää agilityohjaajaa ja koiran aktiivisuudesta palkataan. Ristiriitaista edellisiin ohjeisiin verrattuna, mutta toisaalta helppoahan tämä on jos onnistuu, kassotaan. Oon tätä yrittänyt niissä siirtymisissä treenatakin, monesti myös seuraamista treenannu sanattomasti, että koira joutuisi oikeesti seuraa mitä mä teen. Sitten juoksusta saatiin ohjeeksi, että nopeita palkkauksia ihan parista ekasta askeleesta, koska ne sujuu hyvin. Ja mun juoksemisen pitäis olla reippaampaa. Ylläri. Vuosi sitten meidän kävelykin oli lähinnä hiipimistä, nyt se muistuttaa kävelyä, mutta juoksu on edellee sellasta hidasta hölkkää kun tuntuu, että Maisa jää jälkeen. Ja se jää varmasti jälkeen, koska mä jännitän ja se reagoi siihen. Leikittiin aina välillä kentällä ja se sujui hyvin. Maisa ei ollu kovinkaan häiriöherkkä vaikka agikenttä oli vieressä, ihme juttu! Muutaman kerran se teki sillee, että ei ollu kiinnostunut musta ja palkoista vaan nuuski maata, mutta ei nyt mitenkää häiritsevän paljon. Ja treenit meni kyllä ehdottomasti liian pitkiksi! Pitää osaa vaan lopettaa ajoissa. Mutta nyt näiden treenien jälkee tuntuu taas jotenki ihan epätoivoiselta mennä kisaamaan.. Kaik on nii kesken!

Puppe menee muuten ensi viikolla leikkaukseen, toisesta takatassusta pitää poistaa yksi kynsi, siinä on liikakasvua :( Ihmettelin kun se oli sellanen omituisen näköinen ja vuotavainen, luulin, että kynsi vaan halkesi, mutta sitten siihen kasvoi sellanen löllykkä, joka vaan suurenee. Pitää lähettää patologille, toivotaan, että ei ole mitää vaarallista. Maisa oli samalla keikalla lekurissa sen tissien takia, nestettä oli edelleen vaikka juoksu oli joulukuussa.. Suositteli sterilointia, mutta nyt ei rahaa ole siihen. Sterilointi on tänä päivänä ihan hävyttömän hintasta. Tai no olis sitä rahaa kai jossain, mutta koska sterilointi ei ole välttämätön vielä niin en sitä nyt tähän hätään tee, kerään mielummin rahaa siihen eläinfysioterapiakoulutuksen maksuun. Jos sitten ensi vuonna sterilois.

Vapaa-ajalla ollaan juostu, käyty vihdoin kunnolla metsässä, juostu metsässä ja vähän pyöräilty, lähinnä treenikentälle ja takaisin. Maisan takapää on menny jumiin tässä peruskuntoa kasvattaessa, oon sitä pari kertaa käsitelly, mutta tukossa vaan on. Gracilis on mun pahin vihollinen sen reisissä, mutta taitaa ne koko reidet olla jumissa. Milo taas on suhteellisen hyvässä kunnossa, käynnissä ja seistessä on varaamisessa leikatulle jalalle edelleen eroa, mutta ravissa ei huomaa mitää eikä laukassa nyt kun lumet on sulanut. Oon tutkinut koiria siis koulussa nyt tarkkaa. Milon selkää vois vähän mobbailla ja Maisan takaraajojen neuraalikudosta lihasten käsittelyn ohella. Maisalle myös suositeltiin rentoutus-jännitysharjoituksia tasapainotyynyn päällä maaten, ymmärsin, että takaosa pitäis olla tyynyn päällä.