Treenejä siis riittämiin! Oltiin viikko sitten paimentamassa ekaa kertaa tänä vuonna, paikkana toimi Vantaan Seutulassa sijaitseva Primalsense farm. Kouluttajana oli Aino Pikkusaari. Koiria oli paikalla kolme ja aikaa kaksi tuntia. Ensin käytiin teoriaa läpi ja sitten vuorotellen koirat aitaukseen, kahdesti käytiin siellä. Ekalla kerralla oltiin isossa aitauksessa, jossa tehtiin vain poispäinajoa liinassa. Maisa oli ensin hetken kiinnostunut lampaista, mutta sen jälkeen keskittyi lähinnä paskan syömiseen. Kuljettiin lampaiden perässä ja heti jos Maisa katsoi lampaita ja kulki hyvin niin sanoin "aja". Jos se hötkyili niin sitten "odota" ja rauhoitettiin tilanne. Noh, tämä nyt siis ei mennyt kovin laadukkaasti, mutta eipä ainakaan vetänyt hihnassa. Toisella kierroksella mentiin pyöröaitaukseen sisään, ensin Maisa oli hihnassa, mutta pian se päästettiin irti. Maisa ei varsinaisesti ollut kiinnostunut lampaista vaan sain sitä vaan kuljettaa pitkin aidan reunuksia, harjoiteltiin samalla oikeaa, vasenta ja pysähtymistä. Lampaat seisoi pääosin keskellä aitausta ja ihmetteli, että jaahas.. Hetkittäin Maisa uskalsi katsoa lampaita, mutta pääosin se oli vaan sen näköinen, että "mamma älä hakkaa kepillä"!! Ihme tyyppi. Noh, kehulla ja kannustuksella saatiin tosissaan homma vähän toimimaan. Aino kannusti kovasti ja sanoi, että Maisa kaipaisi vähän sytyttelyä vaan lisää. Enpä tiedä, onko tässä nyt meidän laji kun Maisalla ei selkeästi tunnu olevan suurta intressiä koko touhuun. Itseni takia en tuota lajia harrastaisi.

Parin päivän kuluttua tästä mentiin tokoilemaan pitkästä aikaa kimpassa. Paikalla oli kolme koirakkoa. Ei mitään kouluttajaa, keskenään lähinnä häiriötreeniä aiheutettiin toisillemme. Ensin paikalla makuu, sitten sivulle tuloja ja seuraamista, liikkeestä pysähtymistä, luoksetuloa ja vielä seuraamista. Perusasento oli nyt jotenki tosi hankala ja hakusessa, koko ajan oli vino tai liian takana. Sain toki onnistumisiakin, mutta liian kauan tuli jankattua. Seuraamiseen olin tyytyväinen ja luoksetulojen vauhti tuntuu nyt olevan kohdillaan. Häiriöstä Maisa ei paljoa välittänyt, ihan sama vaikka oli muita koiria.

Lauantaina oli Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatkokurssi, jonne menin Maisan kanssa. Ensin tehtiin pelkästään perussarjaa, sitten pidennystä ja lopulta niitä yhdessä kun välissä oli putki. Kokoaminen vauhdista oli vaikeaa, muutoin homma kyllä toimi. Nämä tuli myös kotiläksyksi sekä pelkkä perussarja vauhdista. Häiriötä lisää suorituksiin, mun juokseminen oli aika kiihdyttävää Maisalle ja sitten kokoaminen meni läskiksi. Seuraavaksi tehtiin taipumista bumerangiharjoituksella. Maisa taipui ihan kohtalaisesti ja suoritti harjoitukset hyvin, ongelmaa oli kun vika este oli korkea; Maisa teki ihan ihmeellisiä hyppyjä tai rupesi juoksemaan ohi. Eli oli liikaa asioita kerralla kun oli taipumista, etäisyyden arviointia ja korkeutta. Lisäksi Maisa alkoi väsymään jo selvästi. Tämä tuli myös kotiläksyksi perus taipumisen lisäksi. Ullan metodi taipumiseen oli 3 tai 5 estettä kaarella/ympyrällä ja sitä sitten, tai sitten kasia, mutta ei sitä kammoitus kolmio, suoristushirviötä. Thank god! Lopuksi tehtiin vielä toisella harjoitteella etäisyyden arviointia, joka oli Maisalle jo liian rankkaa, se oli aivan väsähtänyt lihaksistaan eikä pystynyt hyviin suorituksiin. Palautteeksi tuli, että voimaa ja kropan käyttöä on, mutta usko puuttuu. Eli itseluottamusta lisää hypyille. Kuvasin videokameralle sepustukset ja harjoitteet muistiin.

Eilen sunnuntaina sitten oli Vesan ja Maisan ekat agitreenit sporttikoirahallilla. Eka käytiin perusohjaamisen teoriaa ja tehtiin 5 hypyllä L-muotoisesti sekä ulko- että sisäkautta ohjaamista, samalla tuli eteen-harjoittelua. U putkea ulko- ja sisäkaarta, ulkokaari oli Maisalle hankala. Kontaktien teoria ja a+puomi harjoittelun alla. HT jäi väliin. Kepit muutamalla ohjurilla ja etäpalkka, toimi! Hyvin meni tällä parilla :) Itse höntsäilin Milon kanssa kaikkea kivaa ohessa ja Milollakin tuntui olevan intoa taas!