Ou-nou.. Oltiin peruutuspaikalla ja tänään tuli viesti, että kisapaikka on meidän. Paniikki alkaa iskeä, mutta toisaalta ihan sama, ei me tuskin kenenkään muun koetta onnistuta pilaamaan, että otetaan tää nyt hauskana kokemuksena ja toivotaan parasta.

Keskiviikkona kävin lenkin varrella pikaisesti tekemässä paikallamakuun kentällä, joka meni alkuun ihan ok, mutta sitten kentälle pamahti kettu, kerkesin Maisan vapauttamaan ennen kun se huomasi sen. Maisa sai ketusta kilarit ja kettu vaan meni sitten Milon kanssa nenät vastakkain. Kivoja nää cityketut kun ei niillä ole mitään luonnollista käyttäytymistä. Ei sitten paljon muuta tehty kuin vähän perusasentoa.

Perjantaina menin sitten vuokkosille yksin treenaamaan. Aloitettiin perusasennolla ja piipiipiipin poistamisella. Ääntä kyllä tulee alkuun, mutta loppua kohti paranee. Häiriötä kyllä riitti hallissa. Tehtiin paikallamakuuta pari kertaa, hyvin meni muuten, mutta pää pyöri väkkärää. Seuraaminen meni kohtuullisesti, Aa este pilasi keskittymisen, mutta muuten olin tyytyväinen. Paikalla istuminen meni pieleen kun annoin eri ääniä, se nousi ja nousi. Sitten lopulta se pysyi siinä, mutta ei enää lähtenyt oikealla käskyllä ilman käsiapua. Blaah! Taidettiin ottaa vähän stoppeja ja maahanmenojakin, nää meni hyvin muuten, mutta seisomisessa Maisa helposti ottaa sivuaskeleen kun tuun sen viereen. Pitää tosi varovasti mennä siihen viereen. Tehtiin vielä keppejä, putkea ja Aata lopuksi. Kepeillä taisi tulla vaan yksi virhe, jonka jälkeen Maisa toisella yrittämällä hidasti loppukepeillä, mutta meni kuitenkin. Seuraavalla kierroksella meni taas reippaasti.

Lauantaina oltiin Johannan ja Tiinan kanssa lenkillä sipoossa ja lenkin jälkeen taas treenattiin tokoa. Mä halusin ottaa vaan paikallamakuun ja sitä otettiinkin, mutta Maisapa ei mennyt maahan! Sitten kun sen sinne vihdoin sain, se pysy siinä 2min, mutta kun lähdin sen luokse niin se nousi ylös. Ei muuta kuin uusi yritys, mutta sitten se ei mennytkään enää maahan millään keinolla. Ei muuta kuin muuta treeniä vähän väliin, paikan vaihto ja pelkän maahan menon treenamista. Tasaisemmalla alustalla sitten sen jälkeen sain Maisan pysymään maassa, mutta kunnon paikallamakuuta en uskaltanut ottaa. Myös Kiira ja Villi vähän vänkäsi maahanmenoissa vastaan eli taisi olla alustassa jotain vikaa neitien mielestä! Typerää, en ole aikaisemmin huomannut Maisalla alustaherkkyyttä. Kiristi vähän hermoja.

Sunnuntaina mentiin illalla Annen ja Inkan kanssa treenaamaan lähikentälle tokoa. Ideana oli ottaa seuraamista ruokakipon kanssa ja luoksetulo. No käytiin sitten kuitenkin kaikki liikkeet läpi ja vähän palkkaamattomuutta. Seuraaminen oli vaihtelevaa, taas ongelmana meitin käännökset.. Ilman koiraa osasin ne aika hyvin, mutta koiran kanssa meni säätämiseksi. Kuulemma se meidän kokeen liikkuri tekee sitten pitkiä seuraamiskaavioita.. Jes, sitähän me kaivattiin. Anne sitten noottaili siitä, että pitäisi keksiä joku palkkaamisjuttu esim. vau-peruutus ja käännös, sitten oikea palkka vasta. Kokeessa se vau-peruutus toimii koiralle sitten sellaisena varmana merkkinä siitä, että palkka on tulossa ja hyvin meni. Luoksetulos meni käskytyksellä nappiin, jes! Liikkeestä seisominen meni eka penkin alle, sitten hyvin. Liikkeestä maahan meno hyvin. Otettiin vielä kolme liikettä palkkaamatta, liikkeestä seisominen, maahan ja luoksetulo, sitten vasta palkka. Onnistui hyvin, mutta välikehuissa mä olin jotenkin jännittynyt ja epäselvä. Ei taputteluja eikä Maisan päälle kumarteluja, ne ei sitä innosta. Annelta tuli sitten kanssa noottia siitä, että palkkaamattomuutta pitäisi treenata paljon enemmän, että nyt kerta viikkoon ainakin palkkaamattomuus ja joka treeneissä melkein joitain liikkeitä ilman palkkaa. No niin, kaksi viikkoa aikaa treenata. Eiköhän tää tästä!