Koska saatiin tokokoe paikka kahden viikon päähän!! Kovaa soittelua se vaati, mutta Porvoo ja Harri Laisi kutsuu taas. On se helppoa, tuttu paikka ja tuomari. Ja nyt sit se TK1. No oon mä tyytyväinen jos Maisalla on asenne kohdalla, mutta säätää ja ei tule ykköstä. Toivon ettei se olis paineessa. Mitään kunnon kokeenomaista treeniä ei tässä varmaan keretä ottaa enää, mennään sillä mitä on. Eli nyt luoksetulo kuntoon, hyppyä pitää vähän treenaa ja seuraamisessa kannustaa aktiivisuuteen. Toki pitää myös jäävistä vähän muistutella.

Oltiin viime maanantaina huonon aamun ja sunnuntai-illan jälkeen kaikesta huolimatta Vuokkosille vaikkei saiskaan treenata paskan fiiliksen kanssa. Onneksi menin, olo parani potenssiin tuhat. Tein Maisan kanssa pientä helppoa agikuviota missä oli vaan tyyliin jotain valsseja. Kontakteja oli, kaikki ne. Kepit tehtiin erillisenä. Kaikki meni muuten tosi hyvin, mutta keinulla oli vähän hutilointia, palauttelin sitten mieleen miten se kuuluisi suorittaa. Mulla ei ollut nameja mukana kun unohdin ne kotiin niin ei sitten tokoiltu muuta kun pari luoksetuloa, jotka tökki edelleen pahasti. Myöhemmin lenkillä kyllä onnistui. Milon kanssa tein kanssa samaa "agirataa". Milo oli vähän kuutamolla, mutta ihan hauskaa silläkin oli, sepä oli tärkeintä.

Sitten välillä ei tehty mitään, paitsi lenkkeiltiin kavereiden kanssa. Tänään oltiin sitten valjakkourheiluseminaarissa KKH:n kautta ja luennon jälkeen mentiin korkkaamaan Keravan koiralatu. Latu on 2,5km pitkä ja vaarallinen :D Vedettiin se Maisan kanssa kerran läpi, Maisa oli jo kiekan jälkeen lumikinoksessa lunta syömässä sitä tahtia, että sille taisi riittää :P Hiki siis tuli, mulle pääosin kylmä. Oli siellä pari ylämäkeä missä sai kunnolla tehdä töitä. Alamäkien jälkeen oli vaarallisia mutkia, just ja just pysyin pystyssä kun aurasin koko alamäen! Hurjaa! Huomenna mennään uudestaan hiihtää, mutta varmaan etsitään hakunilan rataa, kun meen vuokkosille kuitenkin samalla reissulla. En tiedä kyllä yhtää mistä sen löytää.