Nyt oon blogi jäänyt taas pahasti heitteille. Ollaan treenattu suht ahkeraan joulukuussa, useasti jopa 2 kertaa viikossa lähinnä agilityä. Olen kuvannut videoitakin, mutta niitä pitäisi leikata ja sehän tässä tökkii. Agilityssä ollaan keskitytty Jannen antamiin läksyihin sikä aluevalmennuksessa ollaan tehty mitä millonkin. Ne treenit on mennyt vaihtelevasti, välillä näytti hyvältä kun taas viimeksi melkein koko treeniaika meni yhden hypyn hinkkaamiseen kun Maisa ei oikein käänny mihinkään. Tämä on asia, jonka olen tiedostanut niin kauan kun Maisan kanssa on agia harrastanut ja vähän olen skeptinen sen suhteen voiko siihen vaikuttaa. Fysiikassa ei ole vikaa taipumisen suhteen, nenä menee hännän tyveen helposti seistessä. Se ei ole koskaan oikein tykännyt puunkiertotreeneistä tms. joten tämän harjoittaminen on pakkopullaa. Kepit on myös ikuisuus murhe. Se tietää kun tekee virheen, mutta silti ei jaksa tsempata niin ettei virheitä tulisi. Ei edes namitargetilla. Virheitä tulee siis aivan liikaa kun antaa Maisalle itsenäisyyttä hankalissa kulmissa. Avustamalla manuaalisesti ohjaamalla tulee kyllä onnistumisia. Janne oli myös naputtanut siitä kuinka Maisa ei kauko-ohjauksessa tottele enää ohjauksia vaan sinkoilee sitten minne huvittaa, tähän pitäisi panostaa. Itse en koe, että tämä välttämättä on meidän suurin ongelma kyllä, joten voi olla, että sen treenaaminen jää vähäisemmäksi.

Oltiin nyt tällä viikolla Juha Oreniuksen treeneissä ekaa kertaa yhdessä. Siellä oli 30 esteen rata (jes..), jossa sai kuulemma juosta kunnolla. Alkuun meni hyvin, mutta kepeillä taas tökki. Sitten loppuradalla tökki ajoitus (minä myöhässä tai väärässä paikassa), rytmi ja saksalainen. Piru vie! Luulin, että Maisa osaa saksalaisen, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Ja radalla oli kolme saksalaista.. Näitä lukuunottamatta Maisan kanssa oli sairaan kivaa treenaa ja oli kivaa kun sai juosta ja joutui piiskattavaksi! Jouduin tekemään yhden tietyn kohdan varmaan 20 kertaa uusiksi erinäisistä syistä. Kyllä siinä tuli hiki ja meinasi jo jalat muuttua hyytelöksi, mutta sain jostain aina kaivettua sitä voimaa tehdä räjähtävän lähdön kera valssin. Saksalaisen suhteen Juha heitti hanskat vähän tiskiin ja käski tehdä yhden kohdista valssilla. Mehän tehtiin ja sen jälkeen Juha sanoi, että jos mä valssaan noin näppärästi niin ei meidän tarvitse tehdä saksalaisia :D Että aikaa siinä ei ainakaan voita, koska valssilla meni niin hyvin kun vaan voi mennä! Ja sitten puhuttiin siitä kuinka koiria on erilaisia, ne joiden kanssa leijeröidään, voi olla saksalaiset vaikeata ja ne kellä saksalaiset sujuu niin ei leijeröidä. Ja Maisa kuuluu ekaan ryhmään.

Oltiin muuten kisaamassakin VAU:n kisoissa Lahdessa 28.12.14. Kaksi agirataa tehtiin eikä nollaa taaskaan. Pienestä oli kiinni. Ekalla radalla ei oltu sujut alustan kanssa, Maisa kaatui kaksi kertaa naamalleen ja pudotti siksi yhden riman ja mä kaaduin kerran. Se rata tässä:

http://youtu.be/icRt_PYN1Yc

Tokalla radalla alussa heti tuli putken jälkeen kielto, sitten Maisa juoksi muurin vihaajana tahalleen siitä ohi, sitten liian kovalla vauhdilla kepeille, virhe sisäänmenosta. Sitten otettiin uusiksi, videosta kuuluu jotain kolinaa kepeiltä ja Maisa jättää ne kesken. Sitten jatkettiin taas matkaa ja loppu taisi mennä ilman virheitä.

http://youtu.be/ZE0hmGCVMkY