Ay Amor of Bresar´s "Milo" 12.4.2006-22.10.2016.
Suuri metsästäjä on poissa <3 Lähdin Milon kanssa päivystykseen hakemaan lääkkeitä vatsatautiin ja tulin kotiin ilman koiraa. Muistakaa arvostaa rakkaitanne joka päivä ja sopikaa riidat, ikinä ei tiedä koska on viimeinen päivä.
Milo taisteli hengestään jo alkukesästä, mutta toipui ihmeen kaupalla ja sai nauttia elämästä vielä useamman kuukauden. Syksy yhdessä oli mahtava ja Milon vointi oli mitä parhain. Muutamassa tunnissa kaikki romahti ja Milo pääsi pois saappaat jalassa.
Koko syksy ja vielä viikkokin oli ollut ihan loistava, oltiin alettu taas juoksemaan, käytiin metsässä, tokoiltiin ja leikittiin. Milo jaksoi taas hypätä autoon ja sängyille sekä kiipeillä kallioilla. Lauantaiaamuna kun heräsin, oli Milo kipeä. Se oli oksennellut vaahtoa, tärisi ja ei löytänyt hyvää asentoa. Hetken aikaa sitä katselin ja koitin tarjota kinkkua, ahneista ahnein ei halunnut edes nuolaista sitä.. Milo ei juurikaan ole ollut oksennustaudissa, joten tiesin, että nyt on kyse jostain vakavasta. Annoin pahoinvointilääkettä, jonka jälkeen se ei enää oksentanut, mutta ei myöskään voinut paremmin. Milolla oli kuumetta 39,9 astetta. Päätin viedä sen lääkäriin nesteytykseen, joskos se siitä. Ajoin Tammiston Evidensiaan, missä sitä oli hoidettu jo aiemminkin ja tiesin, että siellä se voi olla yön yli jos on tarve. Kello oli puoli 3 kun pääsimme paikalle. Milo oli tässä vaiheessa jo aika jalaton, makasi vain ja tärisi. Lekuri nappasi meidät nopeasti hoitoon tämän takia. Lekuri sanoi nopeasti, että vaikuttaisi haimatulehdukselta tai jotain muulta vakavammalta, Milo oli kuulemma shokissa. Se sai nesteytystä suoneen ja otettiin labroja. Labroissa näkyi tulehdusarvot, jotka oli korkealla, korkeat valkosolupitoisuudet ja hieman kohonneet maksa-arvot, mutta selkeästi laskeneet edellisestä. Tämä kuulemma ei taas kertonut mitään, koska kyseessä saattoi olla myös maksan toiminnan hiipuminen. Milon sydämessä todettiin vakava rytmihäiriö ja se laitettiin ekg-laitteeseen kiinni ja seurattiin jatkuvasti. Se sai lääkettä rytmihäiriöön kahdesti, mutta ei se auttanut. Milo oli levoton ja tuskainen, joten se sai ison annoksen opiaatteja, joiden avulla se rauhottui samantien ja alkoi taas näyttämään onnelliselta, nukahti viltin alle. Milon maha ultrattiin ja siellä todettiin nestettä vatsaontelossa, iso imusolmuke siellä, leukaperissä sekä kainaloissa ja ehkä haimassakin oli jotain poikkeavaa. Sitten se sai suoneen antibioottia, joka aiheuttikin allergisen reaktion, sykkeet nousi korkealle ja Milo alkoi punottamaan. Tämä saatiin rauhoittumaan kortisonilla. Runsaan nesteytyksen jälkeen Milo piti saada pissalle, kannoin sen ulos nurmikolle ja se meni heti pissalle puunjuurelle. Sitten mentiin takaisin sisään. Yritettiin uutta ultraa jos nestettä olisi lisää vatsassa, ei ollut eikä saatu yrityksestä huolimatta näytettä nesteestä, mikä olisi ollut äärimmäisen informatiivinen asia. Tässä vaiheessa oli mennyt aikaa jo 5,5h ja Milon vointi ei mennyt yhtään parempaan vaan päinvastoin kun kipulääkkeen vaikutus alkoi vähentyä niin Milo ei jaksanut liikkua, mutta alkoi tärisemään. Pidin siitä kiinni ja se sai lisää lääkettä. Maria ja Timo tulivat paikalle tässä vaiheessa. Eläinlääkäri tuli kertomaan, että vaihtoehdot alkavat olemaan vähissä, joko olisi tehtävä päätös lopettaa Milo tai avata sen maha ja katsoa löytyisikö sieltä jotain hoidettavaa. Leikkaaminen tässä kunnossa olisi kuulemma todella iso riski ja selviytymismahdollisuudet heikot. Kun kysyttiin, että voiko sieltä löytyä jotain mitä saa helposti hoidettua ja koiran kuntoon, niin vastaus oli, että tuskin. Oli siis vaihtoehtoina akuutti vakava haimatulehdus, jonkun sisäelimen repeäminen, syöpä ja erityisesti lymfooma ja verenmyrkytys tai näiden yhdistelmiä. Ennaltaan tiedettiin, että Milon pernasta ja maksasta on löytynyt muutoksia ja itse olen huomannut imusolmukkeiden kasvavan viime aikoina. Olin luvannut Milolle, että se ei enää joudu tehohoitoon ja vaikka jahkasimme päätöstä monta tuntia niin lopulta pidin lupauksen ja päästin Milon pois.. Milo kuoli rauhallisesti mun syliin viltin sisällä meidän kaikkien kolmen sitä lohduttaessa. Milo sai matkustaa autossa mun sylissä Viikkiin Eviralle, missä Milo tutkitaan ja koitetaan etsiä syytä mm. runsaalle juomiselle mitä esiintyy jonkin verran Cirnecoilla eikä syytä tiedetä.
Ikävä on ihan järjetön eikä tätä pysty ymmärtämään, vaikka tiesin, että näin voi käydä koska tahansa. Iso kiitos Marialle kun pääsit mukaan saattamaan Miloa viimeiselle matkalle <3
Tässä vielä Milon viimeisen vuoden videioita, näissä tunnelmissa oltiin vielä hetki sitten:
https://youtu.be/MfyNVi1Yjos
https://youtu.be/QLSQmOBbbYU