Tiistaina 27.12 aamulla avasin makkarin oven ja vastassa oli Maisa niin kuin ennenkin, mutta tällä kertaa makuulla. Häntä heilui kovasti, mutta koira ei noussut ylös! Tajusin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Hetken houkuttelun jälkeen Maisa nousi seisomaan, mutta liikkui tosi huonosti ja meni pian maaten takaisin. Näytti ihan kun takapää olisi jotenkin halvaantunut. Hyppääminen sängylle ja sohvalle sujui vaivoin puoliksi kiipeämällä.. Maisa ei vinkunut ja tutkiessa en saanut siitä mitään kipureaktiota esiin. Neuraalinen puoli näytti myös toimivan. Sain Maisan pihalle ja sinne tulikin aamulla kahdet ripaskat. Nopea kartoitus eläinlääkäreistä ja soitto Aistiin Vantaalle, olin varma, että nyt on joku välilevyn pullistuma tai jotain muuta vastaavaa niin pitää olla paikka missä on magneettikuvausmahdollisuus. Maisa pärjäili joten kuten puoleen päivään kunnes saatiin aika. Makoili mun vieressä ja oli ihan virkeä, mutta selvästi kipuja oli. Kuumetta ei ollut.

Aistissa Maisan tutki sitten sisätautilääkäri, neurologi ja ortopedi. Otettiin verikokeita, nivelnestenäytteet ja röntgenkuvia. Lopputuloksena 4 tunnin odottamisen jälkeen oli väsynyt ja kipeä koira diagnoosilla moniniveltulehdus. Maisa oli aristanut useampaa raajan niveltä ja nivelnestenäytteissä sekä verikokeissa oli tulehdusta nähtävillä. Olin kerennyt odotella googlettelemaan asiasta ja olin ihan rikki... Maisa sai kipupiikin ja kortisonia kotiin sekä tietty ripulilääkkeen. Siitä, että mitä muotoa sairaus on ei vielä tiedetty tässä vaiheessa, vaihtoehtona oli joko reaktiivinen artriitti, joka liittyisi ripuliin ja menisi ohi kortisonilla tai sitten krooninen autoimmunisairaus! Kauhistuttavaa.. Maisa sai hoito-ohjeeksi kortisonikuurin, jota syö nyt varmaan pari viikkoa hitaasti tiputellen ja 3 vkoa saikkua, 3-5krt/vrk 10-15min lenkit eikä muuta liikuntaa. Sen jälkeen hidas liikunnan lisääminen koiran voinnin mukaan. Keskiviikkona Maisa oli jo lähes oma itsensä, jutteli vaan kovasti enemmän. Torstaina en enää huomannut Maisassa mitään poikkeavaa, muuta kuin, että lenkillä se oli perässä vedettävä. Saattaa mennä juoksun jälkeiseen piikkiinkin, mutta tiedä tosta. Ei kovin herkästi kivusta kerro, jalat ei kanna, mutta ei pihahdakkaan muuta kuin vähän aristelee..!

Perjantaina illalla sain Aistista iloisen puhelun, nivelnestenäytteen reumatekijät ja muut arvot oli OK eli ei pitäisi olla mitään kroonista!!! JIPPIJAIJEE!!!! Lekuri oli myös tyytyväinen, että Maisa oli näin nopeasti lähtenyt toipumaan. Yhteistyö jatkuu ja sumplimme yhdessä kortisoniannosta alas ja liikuntaa ylös. Toivotaan nyt kovasti, että oireet ei palaile kortisonin loputtua. Tuskin palaa, eiks niin Harrastukset meni nyt sit kyllä pidemmäks aikaa ihan jäihin, 5vkoa oli varovainen arvaus joten siltä ajalta on hallivuorot myyty ja hakutreenit jää myös. Ehkä me varovasti voidaan jotain perusasentoa ja seisomista kotona reenaa. Että tällästä tällä kertaa, oon positiivisesti yllättynyt, että mun tuurilla Maisa ei ollutkaan kroonisesti sairas, mutta toisaalta ois se ollu jotenkin käsittämätöntä jos olisi ollut kun kelpieporukassa ei moisesta sairaudesta olla kuultukaan, ainakaan lähipiirissä.

Runsaan joulusyömisen jälkeen raahauduttiin hallille omalla porukalla. Koirat tosin olivat syöneet ihan normaalisti plus joululahjaluut. Maisa pöksyili vielä vikaa kertaa vaikka ei enää vuodakaan, mutta antaa Milon vielä astua välillä, joten tulkitsin, että tuoksuu siis :) Treenattiin heti alkuun erilaisia käännöksiä muutaman esteen radalla, tehtiin sylkkäriä, jaakotusta, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta, loppuun keinu minipöydän kera. Sylkkärin kanssa joutu vähän harjoittelemaan alkuun, mutta muutoin Maisa kulki taas ku ajatus, jopa poispäin kääntö esteen takaakierrolla meni ku konkarilta. Sitten Milo pääsi kokeilemaan samaa ja ei silläkään kyllä ollu ongelmia.

Sen jälkeen tehtiin Maisan kanssa kontakteja ilman stipluja, jopa kokonainen A onnistu, mutta Maisa nyt sitten himmailee ja katselee mua kun laskeutuu kun on jääny vissiin vähän epävarmuutta.. Puomilla yritin saada siihen vauhtia ja kyllä sitä sainkin, en tosin mitään hurjaa, mutta selvä tempon lisäys siihen raviin. Rengasta otin putken ja hypyn kanssa pyöritellen, ei stipluja tässäkään. Kepit tehtiin puolikkaana pari kertaa, tökstöks.. Maisa oli vissii jo aika väsy. Uutena testasin maximuuria ilman irtopaloja, kyselemättä Maisa siitä loikkas suoralla yli, hieman oli hyppääminen työlään näköistä, mutta otin pari toistoa siitä huolimatta. Ei mun mielestä ole vielä valmis sitä hyppäämään, mutta pitää kai sitäki alkaa joskus kerran kuussa kokeilemaan, saa ainakin jotain tuntumaa siitä, että niitä isompiakin esteitä on. Rimat tänää harjoituksissa oli 20-40cm.

Hyppytekniikkana otettiin tällä kertaa pidennysharjoitusta vai miksi sitä nyt sanois eli kolme hyppyä normiväleillä ja sitten neljäs alkuun 12 askelta ja siinä sitten liikuttelin sitä ja yritin selvittää millä Maisan saa siitä menee in-and-outtina. No en saanut Maisaan jotenkin tarpeeks potkua sitten millään ja vasta muistaakseni 10 askelta sai sen hyppäämään ilman laukka-askelta. Milolla vastaavaa testasin niin se meni sillä 12:sta. Pitäis varmaa Maisan kaa testata power-gridiä joskus, selviäisköhän se siitä ees alkuunkaa... Milolle se oli ihan iisipiisi sillon kun aikanaa sitä tehtiin.

Lopuksi sitten Milokin pääsi tekemään kontakteja ja sehän siitä tykkäs niin ku aina. Maisan lopputreeni oli paikallamakuu, seisomistreeniä ja vähän seuraamista. Seisomisessa Maisa on kyllä nopeesti ihan parilla treenikerralla nyt hiffannu sen, että ei saa liikkua vaikka mä kuljen sen ohi. Seisominen nyt on vielä vaikeeta sillon kun motivaatio on korkea, sillon se tekee vaikka mitä muuta paitsi jää seisomaan, useimmiten menee maahan ja nousee heti ylös.. Paikalla makuu on muuten hyvin ehdollistunut Maisan päähän ruoka-ajoista, paikalla makuussa kuola valuu alustaa myöten ihan kuin kotona kun se ruokakuppi on siinä vieressä :D Ällöä! 

Oltiin sporttiksella treenailemassa ihan omalla porukalla eli Maisa ja Milo. Aamulla oltiin tehty pitkä hihnalenkki Marian ja basenjien kanssa, mutta tämähän ei meidän porukkaa väsyttänyt! Maisa saa tulla hallille pöksyt jalassa ja toistaiseksi sen pääkoppa toimii vielä niin treeniä sitten vaan.

Aloitettiin Maisan kanssa kontaktien hiomisesta, Aata tehtiin pelkkää alasmenoa ja välillä koko aata, on se kyllä niin epävarmaa touhua tai Maisa tietää mitä siltä haluan mutta se ei vaan malta! Yhtään ei saa kierrokset ja vauhti nousta.. En tiedä pitäiskö vaan ottaa se kosketusalusta käyttöön jo.. Hihnaa en jaksais. Keinua tehtiin ihan ilman mitää, meni hyvin, sitten sen jälkeen päähän juoksua pienellä keikautuksella. Eipä paljon hetkauttanut Maisaa mikään! Keppejä treenattiin kuudella, ne jopa onnistu useamman kerran vauhdikkaasti eli nyt Maisa osas! Sisäänmenot kusi 90-asteen avokulmassa, koko ajan meni tokaan väliin... Argh, pitää vissii alkaa raahaa niitä 2x2 keppejä tonne hallille mukaan! Sisäänmenot kuntoon ja pian kiitos. Shitten treenailtiin rengasta yksittäisenä ja hypyn kanssa niin, että ensin oli renkaan jälkeen ja sitten ennen rengasta, kertaakaan ei tullu stipluja ja rengas oli melkein maxina. Milo pääsi välissä höntsäilemään ja Maisa kiljuu kurkku suorana sen ajan... Maisa jatkoi sitten ohjausharjoittelulla, eteenlähetyksillä (jotka oli muuten tänää hankalia, yritti kiertää esteitä koko ajan!) ja lopuksi hyppytekniikkaa yksittäisellä (rima 35-50cm hissinä). Hieno on tekniikka mun silmään :) Eikä mitää vaikeutta mennä 50 paikaltaan.

Agia ennen ja lopussa tehtiin tokoa, otettiin seuraamista, jääviä ja kapulan pitoja ja nostoja. Ja joku pari luoksetuloa. Seuraaminen oli alussa ihan huippua, tosi tiivistä ja paikka oli hyvä, käännöksissä vähän puski päälle kun vasemmalle meni, mut ei muuta ongelmaa. Lopussa kun otettiin uudestaan niin oli jo vähän väsynyttä, mutta silti paikka ja kontakti pysyi, ei ollut vaan enää niin tiivistä ja innokasta. Annetaan tämä anteeksi :) Kapulan pidossa oli jotain angstailua välillä, sylki ulos pari kertaa ihan vaan kun ei tullu palkka neidin mielestä tarpeeksi nopeaa. Tämä sitten korjattiin ja se kapulahan sitten pysy siellä suussa! Jäävistä seisomisessa on nyt ongelma, että Maisa pysyis paikallaa vaikka kuljen sen ohi tai ympäri, tahtoo alkaa tepastelemaan heti.. Tätä pitäis treenaa jotenki kotona vissii. Kokeessa ei käy päinsä jos lähtee tapsimaan johonkin. 

Tjaa, enpäs nyt kuollaksenikaan muista mitä kaikkea ollaan touhuttu, joten turhaa alkaa sepostelemaan kauheen tarkkaa mitään tekemisiä. Hengissä ollaan, vähän ollaan treenattu ja koitettu jotenkin pysyä järjissä. Joka sunnuntai melkeimpä ollaan käyty Juvanmalmilla hallivuorolla yksin tai kaksin Jessican ja bortsujen kanssa agilityä treenaamassa. Ajoittain myös hakuilemassa ja kerran ollaan esineruutuakin pitkästä aikaa kokeiltu. Esineruutu ei ollut mitenkään hirvittävän hienoa tekemistä, mutta kyllä Maisa kuitenkin piilotetut esineet liinassa viimeistään avustuksella löysi ja otti suuhun, tähän olen tyytyväinen :) Tokoa ollaan treenattu itseksemme jonkin verran, mutta edelleen se hyppy on ihan vaiheessa, sitä ei olla tehty ku kerran varmaa syksyn aikana ja sillonkin vaan treenattiin sitä itse hyppäämistä käskyllä ilman käsien apua, palkkaaja oli toisella puolella hyppyä.

Agilityssä ollaan nyt ehkä eniten siis saatu aikaiseksi jotain. Kontakteista puomi alkaa olla yksittäisenä valmis este, tosin kovin kaukana en voi siinä vaiheessa olla kun Maisa kontaktille menee, korkeintaan pari metriä suuntaan jos toiseen. Sitten kontaktille pysähdyttyään saan tehdä mitä vaan. Aa menee tosi vaihtelevasti, kokonaisena sitä tehdessä Maisa jarruttaa alasmenoon, mutta kuitenkin valuu siitä maahan ja sitten menee kontaktille... Blaah, oon yrittänyt nyt sitten jatkaa vaan sitkeesti puolesta välistä alastuloa joka sujuu tosi hyvin ja harjoitella sitä mun paikan vaihtelua ja etäisyyttä. Ehkä se joku päivä osaa myös vauhdista pysähtyä. Tai sitten otan kosketusalustan takaisin hetkeks. Keinulla ollaan edetty nyt niin, että Maisa on saanut mini-pöydälle laskeutua useamman kerran itsenäisesti ja nyt sitten toissapäivänä useamman kerran maahankin asti ilman nähtävää jännitystä. Oon palkannut sen eteen niin ettei keinulle tarvitse jäädä, kolahdus maahan on lupa poistua. Ehkä pari lentokeinuakin on saatu aikaiseksi pöytiä apuna käyttäen kun on kierrokset vedetty tarpeeks ylös, mutta korjattu nämä sitten välittömästi. Maisa ei siis tunnu enää pelkäävän keinua, mutta edelleen ajoin jatkaa keinuttelu-, paukuttelu-, päähänjuoksu- ja pöytäharjoituksia. Kepit meillä menee aika nihkeesti tuolla hallilla, Maisa on jotenkin sitä mieltä ettei hän muka tiedä mitä niillä tehdään ja tekee ihan mitä huvittaa, jännä juttu kun kuitenkin syksyllä pihalla kepit oli ihan tosi varmat jo... 

Hyppäämisen suhteen ollaan fyssarikäynnin jälkeen edetty edelleen varovasti eli harjoituksissa rimat on ollut 25-35, yksittäisiä 40cm on ollut nyt kerran. Sujuvasti Maisa hyppää, mutta fyssarin mielestä ei ole vielä tarpeeksi hyvässä lihaskunnossa syvien osalta, että kunnon treenaus kannattaisi aloittaa. Hyppytekniikassa ollaan tehty yksittäistä 20-50cm kokoisena ja hienosti menee, sitten jumppasarjaa ja taivutusta pari kertaa, se on Maisan inhokki ja ymmärrettävä sellainen, koska eihän se mihinkään taivukaan. Oon nyt ihan kolmella hypyllä yrittänyt harjoitella sitä kaartamista ympyrän muodossa ja samoin takaakiertoja, kasia yms. tiukkaa kurvia matalilla rimoilla, että se taipuminenkin tulisi tutuksi. Saatiin rimojen kanssa tehtävä harjoitus myös fyssarilta mitä pitäis tehdä kävellen. Rengasta oon laittanut johonki 40-45cm myös Maisalla ja se menee nyt aika hyvin, hakee hyvin rengasta. Muuri on ollut edelleen minikokoisena. Ollaan harjoiteltu hypyillä jotain 3-5 esteen kuvioita ja putkea/pussia mukaan niihin. Maisa on kyllä sinäänsä kääntymisiä lukuunottamatta tosi helppo ohjaa, takaaleikkaukset, poispäinkäännöt, sylkkärit yms. tulee ihan luonnostaan ilman sen kummempaa opettelua! Ihana pikkuinen :)

Kerran käytiin muuten näyttelyssäkin Seinäjoella asti, 29.10.11ja tuomarina oli Dagmar Klein Romaniasta. Maisa oli nuorten luokassa ja sai EH:n massan puutteen ja keskenkasvuisuuden vuoksi. Tässä arvostelu:

"Correct type. Feminine head & expression. Correct body proportions. Substance & especially the chest in development. Frontlegs should be more paralled, also in movement. Very nice temperament. Very well presented. " 

Että sillä lailla :) Nyt ei mennä näyttelyihin sitten enää ennen kun Maisa on muuttunu selkeesti tai jos se ei muutu niin sitten vasta kun se on joku 3-4v eikä siitä voi sanoa enää et se on kesken kehityksen! Maisalla taisi muuten tänää alkaa toiset juoksut, itsenäisyyspäivän kunniaksi! Sopii ihan hyvin tilanteeseen, hallilla saadaan käydä kuitenkin housujen kera. Joulu tulee ja eläinfysioterapiaopintoni vie aikaa, joten tervetuloa vaan valeraskaus ja masennus kanssa tähän väliin, tokoa ei ainakaan sitten tarvii sitten treenaa jos menee samal tavalla kun viime juoksun jälkeen.

Nyt oli sitten sunnuntain tehotreenipäivä. Ensin hakumetsälle Keravalle. Maisalle tehtiin perustreeniä viidellä piilolla, joista kolme oli umppareita, tai yksi oli sellainen semiumppari. Tavoitteena harjoituksilla oli taas suorat pistot hakukaarella eli pyrin lähettämään hieman maalimiehen alapuolelta. Ensimmäisellä pistolla Maisa meni sinne minne pitikin, mutta juoksi ohi ja loppupeleissä palasi keskilinjan toiselta puolelta metsästä! Ei muuta kuin uudestaan piilolle ja sieltähän se ukko löytyi ulkohuussista. Seuraavat menikin sitten ihan hyvin, joku yksittäinen uudelleen lähetys taisi olla..? Viimeisellä pistolla pistin Maisan riskillä tosi kaukaa maalimiehestä metsään, ajateltiin, että otetaan sitten pari tyhjää jos ei lyödy, mutta mitä vielä, ei mennyt aikaakaan kun radiopuhelimesta alkoi kuulua ääniä :) Eteni siis ihan kamalasti maalimiehelle. Hyvä tai ei, paljon aluetta jäi tarkastamatta. Maisa oli tyytyväinen harjoitteluun ja malttoi rentona lähteä alueelta, vaikka ennen treenejä kävikin taas tosi kuumana.

Illalla mentiin sporttikselle treenaaman agia. Aloitettiin vauhtiympyrällä, jossa oli neljä hyppyä ja kaksi putkea. Ensin otettiin osissa ja sitten kokonaan, lopuksi vielä niin, että pysyin keskellä ja Maisa sai mennä itsenäisesti. Sen jälkeen vedin hyppyjä pois linjalta ja tehtiin vielä ympyrää, ei ollut mitään ongelmia. Takaaleikkausta ja putken pään vaihtoa treenattiin myös ongelmitta. Sujuu ihan luonnostaan tuolta koiralta. Sen jälkeen otettiin hyppytekniikkaa, ensin taivutusta ja sitten yksittäistä hyppyä. Taivutuksesta Maisa oli ihan sitä mieltä, että ei kiitos.. Sain korjata suorituksia useasti kun Maisa oikoi, sitten kun sitä korjasi niin se ei uskaltanut enää mennä.. No saatiin kuitenkin taivutusta tehtyä molempiin suuntiin. Yksittäisellä oli okseri ja ohjurit, tehtiin 25-40cm ja kauniisti se näytti pomppivan. Seuraavaksi taisi olla vuorossa keinu ja puomi, keinua lähes kokonaisena ilman mitää kammoksuntaa ja puomin kontaktia häiriöllä. Lopuksi vielä rengasta ja pussia, rengas oli tällä kertaa matalana. Toko-osuutena toimi luoksetulotreeni lelupalkalla ja hyvin toimi vaikka Maisa pian ampuikin jos ihan huolella musta ohi :)

Milon kanssa tehtiin vähän kanssa jotain kivaa, kontakteja, keppejä, putkea, pussia ja vähän ei-niin-kivaa rengastakin. Tassut voivat taas paremmin kun vihdoin on ollu pari päivää ihan kuivaa eikä ole satanu!

Ollaan Maisan kanssa nyt kohtuullisen hyvin käyty hakutreeneissä ja nyt on ollut tavoitteena edistyäkin johonki suuntaan. Ollaan nyt kahtena edellisen kertana treenattu risteilyä, sen tavoitteena on ollut saada Maisaan jotan kontrollia sillä treenillä ja jotenkin siinä onnistuinkin, vaikka välillä Maisa ampaisi metsään eikä tullut sieltä millään pois vaikka maalimies olikin ihan vieressä näkyvillä. Maisa haki siltä namin ja sitten juoksi eteenpäin menettäen kuulonsa. Nyt sitten tänään otettiin ihan normi hakutreenit ilman liinaa, tavoitteena oli saada Maisa menemään 5-6 hyvää pistoa maalimiehelle, eikä vaan kolme ja thats it. Maisalla oli kaksi peitettyä maalimiestä ja kolme umpparia. Noin joka toisella pistolla Maisa lähti tekemään kaarta ihan väärään suuntaan tehden taaksepäin työskentelyä maalimiehen löytäessään.. Mutta ei tule huutamalla pois sieltä kun lähtee ei sitten millään!! Maisa ei treenien aikana näyttäny väsyvän kovinkaan paljoa, joten otettiin vielä yksi ylimääräinen pisto kalliolle, sain kolme kertaa lähettää sen kun ensin ei uponnut tarpeeksi, sitten lähti väärään suuntaan ja kolmannella ei sitten löytänyt vaikka selvästi sai hajunkin, Maisa oikein piippas ja harmitteli kun ei löytynyt! No mutta lopuksi löytyi kuitenkin ja tyytyväisiä oltiin. Kalliot on ollu Maisalle aina kauheen vaikeita, niillä se ei uppoa eikä oikein löydäkään mitään... Kun sitten taas esim. yks umppari oli varmaan 80m päässä keskilinjasta eikä haitannu yhtään, Maisa oli salamana siellä kun maasto oli tasaista.

Ennen metsäosuutta ja sen jälkeen ollaan välillä treenattu ilmaisuja, nopeesti Maisa on sisäistänyt sen jutun ja hyvää sarjaa sylkeekin jo, yleinen kommentti on että alkaa tinnittämään kun se haukkuu :) Pidän tätä hyvänä merkkinä, varmasti haukku kuuluu keskilinjalle!! Nyt sitten pitäisi saada vaan sellasta tasaisuutta siihen ja haukkumispaikka kuntoon.

No niin, elämä jatkuu ja täytyy tätäkin yrittää nyt kirjoitella kun ei ole tullu sitä tehtyä. Oltiin Maisan kanssa ekaa kertaa koskaan missään kilpailussa: tokon nakkiluokassa viiden muun koirakon kanssa. Ollaan kovasti treenattu tätä varten, tavoitteena ois siis virallisiinkin joskus tähdätä. Nakkiluokassa mun tavoite oli hyvät suoritukset, palkkaaminen liikkeen jälkeen ja kannustaminen kehumalla välillä, jotta saadaan hauskuutta tekemiseen ja hyvä motivaatio vaikka on kisatilanne. Tuomarina toimi ihka oikea tokotuomari Pirkko Bellaoui. Luokkaa oli helpoitettu melkein kaikissa osa-alueissa ja aikaa sai yrittää, joskus myös kahdesti.. Tässä kootut selitykset ja tulokset:

Luoksepäästävyys: 9, ei pysynyt nahoissaan kun tuomari tuli koskemaan.

Paikallamakuu ½ min: 10, reippaat vaihdot ja hyvin pysyi, olin n. 3m päässä koirasta.

Seuraaminen, lyhyt käännöksillä ja tempon vaihdoilla: 10, hyvin meni mun mielestä, vähän oli mun makuun väljä kontakti, mutta tuomari kehui tosi paljon meidän seuraamista.

Liikkeestä maahanmeno: 9,5, tosi hyvin meni, tarvitsi tosin kaksi käskyä ylösnousuun.

Luoksetulo: 9,5, tuli ravilla luokse lyhyen matkan päästä, tein kuulemma jonkun käsiliikkeen mitä en itse huomannut, siitä tippu puoli pistettä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10, priima.

Estehyppy: 8, ei lähtenyt mihinkään käskyllä, joten otettiin seuraamisesta, silleen sujui hyvin vaikkei tullutkaan perusasentoon enää hypyn jälkeen, tuomari oli armollinen :)

Kokonaisvaikutus: 10. Kehui paljon meidän suorituksia, jotain pientä palautetta antoi mitä en muista ja kannusti virallisiin suuntaamaan.

Tulos 152,5/160 ja sijoitus 1/6! Lisäkommentti oli että oli liian helppo luokka meille :) Itse en kuitenkaan ollut samaa mieltä, koska Maisa ei esim. osaa hyppyä vielä ollenkaan eikä jaksa seurata pitkään. Mutta tyytyväinen saa olla siihen, että varsinaisia apuja ei tarvinnut, nameja ei tarvinnut kesken liikkeiden eikä tarvinnut kädessä pitää niitä. Maisa ei yhtään paineistunut kisatilanteesta enkä itsekään ollut kovin jännittynyt.

Sitten muita uutisia. Oltiin Maisan kanssa pari viikkoa sitten paimennusleirillä Vehmersalmella Sinikan tilalla Kuttukuussa. Paikalla oli 15 kelpietä omistajineen. Suurin osa oli aika aloittelijoita, poikkeuksena yksi Working kelpie, joka oli ihan pro ja paljon harjoitellut. Maisalle tämä oli siis toinen kerta lampailla. Ensikosketus oli että jaa näitä ajetaan täällä pyöröaitauksessa takaa ja lujaa, tästä Maisalle pieni palaute ja hetken päästä sama setti uudestaan. Sen jälkeen se oli sitä mieltä, että eihän sitten tee mitään jos hän ei saa tehdä niin kuin haluaa! Pieniä lyhyitä sessioita tehtiin muistaakseni kolme lauantaina ja kaksi sunnuntaina. Itse sain opetella sauvan käyttöä ja ohjaamista, hyvin sujui multa ja Maisankin sain loppua kohden mukaan hommaan. Lampaat kyllä kiinnosti, mutta jotenki se oli Maisalle vaan hankalaa tehdä mulle töitä eikä itselleen. No eipä siltä ole koskaan vaadittukaan oikeen mitään vaan aina kaikesta saa palkkaa.. Oli kyllä hienoa kun sunnuntain vikassa treenissä sai kulkea lampaiden edessä miten vaan isommassa aitauksessa, pysty ohjailemaan Maisaa ja se pysyi lampaiden takana kellotaulun mukaisesti lähes koko harjoituksen ilman mitää hihnoja tms!!

Sinikka kehui kaikkia koiria hyviksi ja sanoi, että niistä varmasti saisi jokaisesta työkoiran koulutuksella. Mitään urheilupaimennuskoiraa Maisasta ei saisi, mutta sellasta en missään nimessä haluisikaan, mua kiinnostaa tällä hetkellä paljon enemmän nimenomaa se työkäyttöön perustuva työskentely, pitkäkestoinen ja rauhallinen ilman jatkuvaa käskyttelyä ja maahanmenoa. Harmi kun tälläistä paimennusta ei vaan päästä toteuttamaan muualla oikein kuin Vehmersalmella ja se on aivan liian kaukana meistä.. No ensi kesänä uudestaan!!

R.I.P Eppu 30.5.98-7.9.11.

Rakas ensimmäinen koirani pääsi nyt pois pitkän sairastelun jälkeen kun elämä ei maistunutkaan enää makoisalle. Kova ikävä jää taas vaihteeksi ♥ Sinua jää kaipaamaan moni!

Hups, ai miten niin on unohtunut vähän kirjoitella? Noh syytän kesälomaa, koska silloin ei ollut aikaa tehdä mitään! Ollaan eleilty normaalisti, mökkeilty huippupaljon, tehty pitkiä metsälenkkejä hirvikärpästen ja sienten merkeissä. Kiipeli-tapaamisessa vierähty yksi viikonloppu Maisan kanssa. Paikalla oli kaikki muut pennut paitsi Kessi, Maisan emä, kasvattajan Hennan muut koirat, Hennan toisen kelpien veli sekä muutamia muitakin vääränrotuisia Milon lisäksi. Leiri oli huippuhyvä ja ihanaa oli nähdä kaikkia, jutella ja treenata. Treenattiin Maisan kanssa tokoa ja hakua, molemmissa lajeissa näytettiin meidän ei-niin-hyvää osaamista sinä päivänä, kyllä se kotona osaa eikös niin Itse pääsin treenaamaan liikkurin kanssa liikkumista yksin sekä ihmiskoiran kanssa! Apua sain kyllä tästä omaan onnettomaan liikkumiseeni. Kuvia tapahtumasta löytyy mun Picasasta: KUVAT Kiitos kaikille leiristä ja erityisesti Hennalle ja Samille järjestämisestä! 

Viime viikonloppuna oli tapahtumarikasta, lauantaina oli Milon luonnetesti ja sunnuntaina Maisan näyttely Heinolassa. Aloitetaan luonnetestillä.

20.8 Ylöjärvi, tuomarina Irene Puputti ja Marco Vuorisalo

Toimintakyky: -1 Pieni
Terväsyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukaisupelottomuus: +++ Laukausvarma

Tulos +75 pistettä

Summa summarum, mä olin tosi positiivisesti yllättynyt, Milo ei purrut ketään, päästi koskemaan, kelkka raadeltiin, säikähti kunnolla kaikkea ja kyllä kertoi sen, mutta kaikesta palautui kun antoi vähän aikaa. Milo keräsi testistä itsellensä faninkin, joka ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut koko rodusta, Milo oli vaan kuulemma tosi makee käyttäytymisellään Ainoa huono yllätys oli se, että pimeässä Milon toimintakyky ja nenäkäyttö oli olematonta. Ei se näyttänyt pelkäävän, mutta ei myöskään tehnyt oikeen mitään eikä löytänyt mua hajun avulla.

Seuraavana päivänä suunnattiin Maisan kanssa Heinolaan näyttelyyn, tuomarina Jaana Hartus. Tuloksena NUO ERI/1, ei siis SA:ta. Arvostelu meni näin: 

"Erinomaista tyyppiä oleva, vielä kesken kehityksen, lupaavat mittasuhteet, tasapainoiset raajat, runko saa vielä täytelöityä, hyvä pää, kepeät sivuliikkeet."

On se aina jotenkin niin kurjaa kun nuori ei saa olla kesken kehityksen, mutta minkäs teet, täytyy olla eriin ja arvosteluun kuitenkin tyytyväinen ja Maisahan oli ihan huippu!!
 

Oltiin tällä viikolla Fiskträskillä uimassa pitkästä aikaa, koirat mukana. Maisa oli tyypillisesti menossa innoissaan kastelemaan itseään, mutta ei uimaan asti. Päätin nyt sitten hieman kannustaa Maisaa uimisen suhteen kun Aleksi meni edellä jo vähän pidemmällä, nappasin Maisaa pannasta ja vähän vedin veteen. Sehän sinne loikkasi ja lähti uimaan eteenpäin hurjaa vauhtia. Teki sitten pienen lenkin ja palasi rantaan. Tehtiin tätä sitten monta kertaa ja sitten lopuksi Maisa meni jo ihan ilman ketään ja mitään pakotteita veteen tekemään uimalenkkejä! Ihanaa :) Ehkä siitä vihdoin kuoriutuu se vesipeto esiin mitä olen toivonut. Toinen juttu miten Maisa on oppinut nauttimaan vedestä on siellä makaaminen jos vesi on tarpeeksi matalaa.

Nyt marjakauden auettua on Maisa jatkanut viime vuotista harrastustaan eli marjanpoimintaa. Oli se sitten mustikka, vadelma tai ruusunmarja niin Maisa syö ja syö myös puskista :) Tämä on hyvin terveellinen harrastus ja helpottaa myös mun poimintaa kun tietää, että koiralla on ihan yhtä kivaa.

Tänään oltiin agilitykentällä ihan omalla porukalla eli minä, Maisa ja Milo. Tein eka Maisan kanssa hyppytekniikkaa, varmaa ekaa kertaa taivutusta ja sitten perushyppyä. Taivutus pisti Maisan jalat ihan solmuun, mutta alkoi sekin sujumaan sitten :) Milon kanssa tehtiin taivutusta lennosta, hyvin meni paitsi sillon kun piti ponnistaa vasemmalla takajalalla, sillon alussa Milo yritti oikoa esteitä eikä halunnut hypätä. Muutamalla toistolla sain sen hyppäämään. Ei siis taida luottaa tohon leikattuun jalkaan vieläkään tai koe sitä hyppäämistä mielekkääksi. Maisan kanssa jatkettiin irtorenkaalla ja sen jälkeen tavallisella renkaalla, joka oli maxikorkeudessa. Kevyesti se liiti siitä läpi sillon kun ohjasin tarkasti, muuten meni ohi eli ei kovin mielellään sitä ehkä mennyt. Lopuksi kaikkia kontakteja, muutama virhe pääsi tulemaan, mutta Maisa pyrkii ilman mitään sanomista korjaamaan heti virheensä hakemalla takajaloilla kontaktipintaa. Keinu heilu, rämisi, paukkui ja vaappui, ei haitannut yhtään! Tehtiin alasmenon paukutusta ja päähän juoksua. Maisan mielestä oli taas liian kuuma keli treenata ja se välillä meni jonnekin varjoon eikä suostunut heti tulemaan pois. Energiasta ei kyllä ollu puutetta saman päivän aikana, mutta kai sitä sitten vaan ahdistaa liikaa toi helle...