In memoriam Milo 12.4.2006-22.10.2016
Milo eli Ay Amor of Bresar´s on Cirneco Dell´Etna. Milon on kavattanut Jurijs Geidons Latviassa Riikassa. Milon vanhemmat on syntyneet Suomessa, emä asuu Yuryn luona Riikassa ja isä Tsekeissä Milon veljen ja kahden Faaraokoiran kanssa.
Milon hankinta tuli ajankohtaiseksi kun muutin kotoa pois ja sain vihdoin hankkia Samulle kaveriksi sellaisen koiran minkä olen aina halunnut. Milon harrastusvalikoima on ollut erittäin laaja sen elämän aikana. Kaikissa harrastuksissa on ollut tavoitteita, mutta emme me niitä kisaamisen takia pelkästään harrasta, Milo oli vain niin ihana harrastuskoira. Tässä lajimme:
- Agility, tavoitteena oli kisaaminen, mutta rengasongelman vuoksi jääty epäviralliselle tasolle.
- Toko, startattiin kaksi kertaa ALO-luokassa ALO2 ja ALO3-tuloksella.
- Maastojuoksu, kisannut siinä useammalla kaudella saaden kaksi sertiä.
- Ratajuoksu, kisakirjaa tavoiteltiin, mutta ei sitä saatu ryhmäjuoksuongelmien vuoksi
- Mejää kokeiltu harrastuspohjalla
- Rally-tokoa kokeiltu yhden kurssin verran
- Näyttelyt ollut ennen harrastuksena.
Milo sairasteli elämänsä aikana paljon. Sillä oli furunkuloosi, patellaluksaatio, pahoja traumaattisia haavoja, silmätulehduksia, patteja ja hyvänlaatuisia kasvaimia, hiekanmurusia anturoissa, ihovaivoja, runsasta juomista ja pissaamista, kilpirauhasen vajaatoiminta, trombosytopenia ja se on lisäksi elämänsä aikana syönyt mm. lääkkeitä ja suklaata useasti, koska oli niin taitava rosvo. Lopulta Milon vei äkillinen sairastuminen juuri kun kaikki luultiin, että se oli toipunut trombosytopeniastaan. Kaikesta näistä muista se aina toipui, piti eläinlääkäreistä ja oli tilanteeseensa nähden erittäin positiivinen koira. Talvisin se vaipui uneen eikä olisi halunnut tehdä mitään, mutta kevään tullen se heräsi eloon.
Milon videoita (lisää videoita galleriassa ja tulosten perässä):
Milon agilitytreenit Hyvinkäällä talvella -09
Milon paimennusvideo, kesä-07
In memoriam Samu 27.10.1999 - 12.2.2011
Rakas harmaa papparainen,
ihana ja rakastettava karvaturri,
söpö halittava nallukkani,
olit ensimmäinen agilitykoirani, iso kiitos siitä.
Opetit minulle paljon koirista, et ollut aina helppo.
Viimeiset vuotesi asuit muualla, näimme silti usein.
Nautit elämästä ainoana koirana, olit terve ja onnellinen.
Sitten tuli tuska, kova tuska, joka vei sinusta palasia päivittäin.
Olet niin rakas, että toivoimme kovaa sinun parantuvan.
Olit vahva ja rohkea viimeiseen hetkeesi asti, anteeksi, että
me emme olleet niin rohkeita ja jouduit kärsimään kivuista.
Nyt ei tarvitse enää kestää kipua vaan sait luvan päästä pois.
Sinua jää kaipaamaan moni, olet kovin tärkeä <3
Aina olet mielessä, lepää rauhassa..
Samu oli Tiibetinterrieri, musta valkoisin merkein. Samu oli minun toinen koira ja se tuli meille 23.1.2000. Samu oli pentuna tosi rohkea ja kaikki-rakastava. Samu on poikkeuksellinen tibbe, Samu on rauhallinen. Samua oli tosi vaikea saada suuttumaan. Se on tosi kärsivällinen ihmisten kanssa, mutta toiset koirat joskus suututti.Samu oli "vanhoilla" päivillä aika rauhallinen eikä jaksa muusta innostua kuin jäniste jahtaamisesta ja tytöistä.
Samu oli tosi kiva näyttelykoira mun kanssa. Samun kanssa tuli kierrettyä näyttelyitä aika paljon ja muotovalion titteli oli takataskussa.Samun kanssa on harrastettu agilityä ja kisattiinkin medi 2 luokkaan asti. Samu asui viimeiset vuotensa niin sanotusti leasing-kodissa tässä ihan lähellä, koska Milo ja Samu eivät osanneet luottaa toisiinsa enää yhtää ja tappelivat aina silloin tällöin. Koirien hyvinvoinnin takia niille oli parempi etsiä eri asuinpaikat. Samu sai olla ainoana koirana viihdyttämässä Marjattaa, jonka luona Samu asui ja nautti rennosta ihanasta elämästä.
In memoriam Eppu 30.5.98-7.9.11.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eppu oli meidän 30.5.1998 syntynyt Bichon Havanais uros, FIN & EST MVA Yo Soy Abedul. Perheemme ensimmäinen oma koira. Eppu oli aika mukavuuden halunen koira eli ns. "kaupunkikoira" joka inhoaa vettä ja likaa. Eppu rakastaa huomiota, rapsutuksia ja kaikkia ihmisten herkkuja. Eppu asui vanhemmillani poikansa Konstan kanssa kotoa muuttoni jälkeen. He ovatkin erottamaton kaksikko.
Lokakuussa 2003 astui Eppu Jatakabi`s Biancan ja tuloksena oli 4 musta-valkoista pentua. Kasvattaja on Taina Jaatinen, joka omistaa Jatakabi`s kennelin. Epun ensimmäiset jälkeläiset kaikki pääsivät hyviin koteihin. Yksi jäi kasvattajalle, uros eli Konsta tuli meille ja kaksi narttua muutti muualle.
Nykyään Epullä on yhteensä 26 pentua 5 eri pentueesta. Lähes kaikki on musta-valkoisia tai soopeleita.
Yhdeksän vuotiaana Eppua koeteltiin kovasti, se sairastui molemmin puoliseen patella luxaatioon, molemmat polvet piti operoida. Lisäksi silloin alkoi koko loppuelämän kestänyt yskä, jonka takana oli sydämen vajaatoiminta. Yskä paheni loppuvuosina, jalat vaivasivat, lisäksi kuulo ja muistikin tuntui menevän. Lopulta sairaudet ja ikä veivät Epun elämänhalusta voiton ja päätimme päästää Epun ajoissa kärsimyksestä 7.9.11 runsaassa 13 vuoden iässä.
