Oltiin eilen pitkästä aikaa agilitykentällä Maisan kanssa iltamyöhään. Tarkoituksena oli treenata kontakteja kun en oikein jaksa kentälle raahata mitään. Rimoja ja kannattimia olikin valmiiksi, samoin harjoitusrengas, joten päästiin tekemään muutakin. Aloitin hyppytekniikalla, kolmen suoraa pumpeilla ja lopuksi kahteen vikaan laitoin myös rimat 20cm korkeudelle. Tekniikkaa en päässyt itse tarkastelemaan, koska Maisa ei pysynyt paikallaan tarpeeksi hyvin tai sitten jos pysyi niin tuijotti vain mua. Sen jälkeen tein yhtä hyppyä pumpin kanssa, naksuttelin ylityksestä ja heitin namin samalla Maisan yli. Tosi itsenäisesti meni eikä katsellut mua. Sitten kaksi hyppyä ja sama homma. Seuraavaksi tehtiin irtorenkaalla samaa naksuttelua ja hienosti meni. Myöhemmin kokeilin myös normaalilla renkaalla ja muutamaa ohitusta lukuunottamatta tuli tosi nopeasti tulosta, nostin rengasta minikorkeudestakin jo jonkin verran. Palkkana renkaalla oli narupallo. Keppejä tehtiin myös tässä välissä ensin osissa, sitten kokonaan ja sitten taas osissa.

Kontakteista tehtiin eka puomia ihan kokonaisena, yhtään virheitä ei tullut ja sain juosta vähän ohikin, hyvin pitää asennon. Vauhtia en uskaltanut vielä kovasti kasvattaa. Ylösmenolle en ole toistaiseksi tehnyt nyt mitään, katsotaan miten käy. Keinua harjoiteltiin tällä kertaa metallisella versiolla, ei mitään merkkiä mistään pelokkuudesta. Ensin paukuteltiin reippaasti, sitten otin päähän juoksua keinun pysyessä paikallaan ja yritin opettaa Maisalle mihin asentoon keinun päässä pitäisi mennä. Asento löyty nopeasti ja joka kerta tajusi sen ottaa, mutta vasta viiveellä, ehkä keinun liike tuo asennon nopeammin? Keinulla Maisa ottaa alastulon niin kuin puomillakin, ei siis ole hiffannut, että pamahdus tarkoittaa poistumislupaa.. Oppiikohan erottamaan edes sitä...  Aata tehtiin osissa ja kokonaisena, ei virheitä, alastuloasennossa olisi toivomisen varaa eikä paino siirry tarpeeksi takaosan päälle. Tätä ollaan yritetty harjoitella nyt kotona portaissa peruuttamalla portaita ja tulemalla niitä alas myös kontaktiasentoon asti.

Yhdessä tämän vuoden Canis-lehdessä mitä lueskelen aamuisin oli artikkeli koirien operanttiudesta, etenkin agilityn parissa. Artikkeli oli when pigs fly-kirjan kirjoittajan Jane Killionin tekemä. Koiran operanttiutta agilityssä voi mitata sillä, että mitä se tekee kun sen päästää irti agikentällä, meneekö se istumaan, juokseeko se pitkin kenttää, meneekö se kuselle vai kenties suorittaa esteitä ja yrittää tehdä jotain palkkion vuoksi. No päästin Maisan irti ja mitäs se tekeekään, juoksee esteeltä esteelle tai ainakin pyörimään niiden ympärille ja todellakin toimi hyvin operantisti esteiden vieressä. Yllättävää on myös kuinka hyvin ja paljon Maisa osaa agilityesteitä treenin määrään verrattuna, se oppii esteet suorastaan itsestään :)

Ollaan koirien kanssa käyty nyt kahtena maanantaina Svenkan viehetreeneissä. Ekalla kerralla Maisa ei oikein hiffannut ideaa, mutta tokalla lähti paljon kovempaa joka yrityksellä sekä tarttui hieman vieheeseen kiinnikin. Mitään tapporavistuksia tms. ei kyllä irtoa :) Lisäksi ollaan lenkkeilty Paloheinän alueella ja käyty juoksemassa.

Sitten vielä yksi positiivinen ylläri: Maisasta on kuoriutunut ulos taas pieni tarmopesä! Energiaa on ihan eri tavalla kuin kuukausiin ja leikkiminen maittaa taas melkeen koko ajan. Maisa on Tissi-Liisa edelleen (turvoksissa nisien ympäriltä), mutta tuntuu jotenkin, että se on nyt vasta toipunut juoksusta. Ihanaa kuitenkin kun vihdoin on taas elämää ja vipinää tässä talossa :) Tässä näytettä niityllä peuhaamisesta yksinään ilman syytä (sori laatu, kännyllä kuvattu..):