Tänään oli kolmas todellinen tokotreenikerta Milon kanssa. Ensimmäinen treeni meni haukkuessa ja sählätessä, pikkasen sain jopa kontaktia koiraan... Ja kyllä siis hävetti!! Toisella kerralla meni jo paremmin, kontakti löyty, mutta maahan meno oli kadonnut sen osaamislistalta.. Koko viime viikko sitten tapeltiin asian kanssa ja satunnaisesti se osasi ja ei osannu mennä maahan. Harjoiteltiin niin, että heti ku kyynärpäät osuu maahan niin hyvä ja sitten maahan palkkaa ja vasta vapaa-käskyllä ylös. Eilen illalla otin vielä pihalla tota ja se teki kaikkea muuta kuin meni maahan, katteli taivasta, haisteli maata, inisi, hyppi jne.. Olin jo ajatellu että ei siitä nyt tule mitää tänää treeneissä ja jätän väliin koko homman. MUTTA MITÄ? Se ei treeneissä ollutkaan mikään ongelma ja se oikeastaan tarjosi sitä maahan menoa mulle koko ajan Very Happy Voi että kun mä pääsisin ton koiran ajatusmaailman sisälle.. Kertois niin paljon mulle eikä mun tarttis repiä hiuksia.

Milo oli ihan pro muutenkin tänään. Koirien läpi pujottelu meni ilman kummempia ongelmia, Perunkarvaton narttu jaksaa sitä aina kiinnostaa, mutta muut ohitettiin hienosti.

Seisomisessa Milo on ihan guru, liikkestä sivulta seiso-käsky ja koira seistä tapittaa  Saatiin kouluttajalta oikee erikoiskehut asiasta. Onhan se Cirnecolle helppoa seistä, ainakin Milolle. Eihän se muuta tee Razz Toisille koirille sitten se maahan meno on helppo juttu, koirat makoilevat muutenkin useasti, mutta Milopa ei käy maaten ellei ole uni mielessä..

Olen kyllä niin ylpeä tuosta koirasta vaikka hitaastihan me edetään verrattuna vaikka johonki paimenii tai palveluskoirarotuihin, mutta edetään kuitenkin! Sillä on todistetusti siis aivot ja jonkin asteinen keskittymiskyky.