Tauon jälkeen päätin ilmottaa Maisan seuran omiin agilitykisoihin 9.5.15 taas nerokkaasti just kun ulkokausi alkoi ja eipä niitä treenejäkään ihan hirveästi ollut takana. Saatiin yhdet treenit hiekkakentällä alle ennen kisoja. Molemmat radat olivat Markku Kaukisen käsialaa ja olivat oikeastaan tosi helppoja. Tuuli oli kova ja se vaikutti estevalintoihin mm. niin, että muuria ei voinut pitää. Eipä tainut olla pituuttakaan? Ekalla radalla otettiin hylsy ja tokalla radalla luulin, että mentiin nollalla maaliin, mutta sitten tultiin selkään taputtelemaan, että harmi se vitonen. Ihmettelin, että mikä ihmeen vitonen ja videolta katsottunakaan ei näkynyt mitään. Katsomosta sitten kuulin, että eka rima oli pudonnut :( Maisa ei ollut mitenkään erityisen lähellä sitä tai mitään, mutta jotain tapahtu. Hyllyrata: https://www.youtube.com/watch?v=JhnRtJDcsvU Tässä mä en kerennyt kissaakaan sanomaan taas kerran kun Maisa juoksi yhdestä hypystä ohi ja sujahti putkeen. Oon joskus ennenkin kokenut tämän.. Ja vitosrata: https://www.youtube.com/watch?v=a-FEHzP99ho&feature=youtu.be Tällä päästiin palkintopallille. Ristiriitaisia ajatuksia kisojen jälkeen. Toisaalta kiva kun menee jo näin hyvin, mutta toisaalta ärsyttää kun on niin pienestä kiinni, että saa nollan. Alkaa kypsyttää tää jatkuva epäonni näissä kisoissa. 

Tänään 31.5.15 oltiin sitten Janakkalassa Johanna Wüthrichin radoilla. Eka rata oli tosi helppo, toka sitten sisälsi muutaman kimurantimman kohdan, mutta eipä nekään varsinaisesti vaikeita ollut. Ekalla radalla taas perinteinen huonononnen kantamoinen. Hyvää rataa, sitten oli yksi ihan peruskäännös, jossa Maisa kääntyi väärään suuntaan ja päättikin epäloogisesti hypätä saman hypyn takasinpäin.. Masennuin ihan totaalisesti sen radan jälkeen, en oikeen tiedä kumman moka se oli, tai oliko kummankaan, syytän edelleen meidän huonoa kisaonnea. Toka rata oli kimurantimpi, olin tehnyt aika kovan suunnitelman, että mitä kaikkea seivailen milläkin muuvilla. Ja nehän mä tein ja vähän enemmänkin. Mikään ei mennyt pieleen paitsi yksi kaarros ja kontaktit ei kyllä ollut 2on2off vaan pikemminkin 4on, josta sitten taas vapautin ja varmaan ruokin meidän kontaktiongelmaa. Pitäis ehkä opettaa juoksukontaktit.. Tosin sitten mä oisin aivan lirissä kun ei koira enää pysähdy venaamaan mua. Mutta siis joo, NOLLA! &%&&€€ NOLLA! Mä taputin Maisalle loppusuoralla ja hurrasin! Kerrankin! Agilityjumala antoi armoa meille! Radan jälkeen tuli yksi meidän ex-seuralainen kehumaan Maisan menoa ja sitä, että kuinka nopea ja makea se oli. Mun mielestä me oltiin hitaita, koska mä jarrutin koko ajan, kontakteilla kesti ikuisuus ja kepit ei ole maailman nopeimmat niin kuin joillain bortsuilla. Ja kyllähän se näkyi ajassa, hävittiin voittajalle käsittämättömät 7 sekuntia! Ja voittaja oli vielä saksanpaimenkoira. Toisena tuli bc, sillekin hävittiin 4 sekuntia. Tultiin kolmanneksi tällä tuloksella. Tästä on ehkä nyt helpompi jatkaa kisaamista, herätti toivoa. 23 starttia takana ja yksi nolla, kyllä se tästä :)