Haavanhoito sujui hyvin, kunnes tänään huomasin päivällä haavan levähtäneen auki.. Voihan perkele! Ja tietenkin taas pyhäpäivä. Ei muuta kuin Viikkiin, Aisti oli kiinni ja Hertassa jonoa. Autossa huomasin, että Milo oli kuvusta huolimatta tassu suussa, lienee nuolut jo aikaisemminkin haavaa. Kotona iltasin Milo oli saattanut olla myös ilman kupua, mutta ei ollut kiinnostunut haavasta. Olihan haavan tulehtuminen nyt sitten nuolemisesta vai rupesiko nyt nuolemaan koska haava oli tulehtunut? No joka tapauksessa haava oli nyt tosissaan niin tulehtunut ettei sitä voinut tikata. Kaikki tikit oli paikallaan, mutta toiselta puolelta haavaa läpi tulleita. Haava putsattiin ja laitettiin pakettiin. Nyt päivittäin haava avataan, huuhdotaan, putsataan, rasvataan hunajavoiteella ja paketoidaan uudestaan. Viikon päästä arvotaan lekurilla uusiks jos voisi tikata tai jos se olisikin lähteny paranemaan itsestään. Milo ressukka sai entistä isomman kuvun minkä kanssa ei pysty edes juomaan. On uskomatonta kuinka paljon voi joutua yksi koira kestämään kaikkea :(

Lisänä tälle kaikelle, Samun kuolinsyyksi todettiin lymfooma, joka oli levinnyt jo useaan paikkaan sisuskaluissa, se oli pahanlaatuinen ja ilmeisen aggressiivinen muoto. Konstaltakin löytyi nyt joku patti takareidestä.. Ilmeni tosi nopeesti, leikattiin eilen pois Hertassa ja se lähtee patologille. Lekuri veikkasi kuitenkin hyvänlaatuiseksi, oli kapseloitunut ja vaan ihossa kiinni.